Orimattilan Teatterin lastenseikkailu tempaa mukaansa

Eetu (Arttu Rinteelä), Telma (Jenna Kyrö) ja Villa (Nelli Mynttinen) ja Villiina (Muusa Immeli) lähtevät aarrejahtiin Tyrskyluodolle. Törrönen (Opri Pietilä) pitää puolestaan kotikadun lapset kurissa.

Orimattilan Villa Lato -teatterissa vietettiin torstaina jännittäviä hetkiä, kun pääosin lapsinäyttelijöiden tähdittämä Telma ja salaisuuksien saari sai ensi-iltansa täpötaäyden katsomon edessä.

Matka salaisuuksien saarella alkaa, kun ystävykset Telma (Jenna Kyrö) ja Eetu (Arttu Rinteelä) löytävät rannasta pullopostin. Sen on lähettänyt Villiina Maininki (Muusa Immeli) Tyrskyluodon saaresta.

Kaverukset pääsevät Villiinan luo yökylään. Villiinan kotona Pumpernikkelin talossa on seitsemän kissaa, kolme kania ja yksi musta lammas, eikä ollenkaan hölmöjä sääntöjä: siellä saa pomppia, syödä letut ennen spagettia ja tehdä öisiä seikkailuretkiä.

Pumpernikkelin talosta löytyy myös trampoliinihuone ja ilmapallohuone ja vaikka mitä. Kaiken lisäksi Tyrskyluotoon on kätketty ihan oikea aarre. Ja sen jäljille lapset ja Villa-kissa (Nelli Mynttinen) pääsevät.

Villa Lato tarjoaa jo miljööllään jännittävän ja tunnelmallisen paikan teatteriesitykselle. Ja kun jännittyneen odotuksen jälkeen ensimmäiset näyttelijät saapuvat lavalle ja aloittavat replikoinnin, tunnelma sähköistyy.

Näytelmä on täynnä mieleenpainuvia ja jännittäviä henkilöhahmoja, joten roolitus on tällä kertaa täysin nappiin. Näyttelijöiden ulosanti aina replikointia myöten on todella selkeää ja luonnollista, mikä tekee tarinan seuraamisesta nautinnollisen kokemuksen.

Viisivuotias seuralaiseni ihastui erityisesti hutiluspullien valmistuksesta kertovasta laulusta, jonka sanat painuivat kertakuulemalta mieleen, ja laulu kaikui takapenkiltä vielä kotimatkallakin.

Jännitystä näytelmään oli annosteltu sopivasti, eikä meno äidy liian hurjaksi pienimillekään teatterin ystäville.

Näytelmän ohjaajan Ninni Parviaisen mukaan Telma ja salaisuuksien saari on tarina siitä, miten lapset tarvitsevat seikkailuun arkisia asioita mutta lisäksi myös aikuisten turvaa ja rakkautta.

- Seikkailu voi olla vene rannassa ja onni löytyy rakkaudella leivotusta hutiluspullasta. Äidilläni oli tapana rakentaa minulle turvallisia linnakkeita usein, mukava pesä sohvan nurkkaan, vähän herkkuja ja kirja käteen. Turvallisuuden ja onnen tunne rakentui pienistä asioista, ja sen avulla oli helppo lähteä pieniin ja suuriin seikkailuihin, Parviainen kirjoittaa näytelmän ohjelmalehtisessä.

Tuo oikeastaan kiteyttää koko näytelmän olemuksen; jännittäviä seikkailuja, niin että turvaverkot ovat olemassa taustalla.

Mila Teräksen kirjoittama näytelmä on itsenäinen jatko viime kesänä esitetylle näytelmälle Telma ja tarinoiden talo.

Ville Hakala
ville.hakala@seutuneloset.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme