Vääksyssä karkuteillä olevia ankeriaita kartoitetaan tutkan avulla

Tutkija Jouni Tulonen esittelee laitteistoa. Etualalla oleva musta laatikko on laajakuvakulmalinssi, jolla ääniaaltokuvaa muokataan leveämmälle kaistalle. Pyöreämpi musta mötikka sen sijaan on itse luotain, jonka lähetin ja vastaanotin kehittävät kuvan ääniaalloista. Takana möllöttää taasen moottori, jolla laite kääntyy. Virta luotaimeen vedetään töpselistä kaapelin avulla. Kuva: Ruska Paronen

Luonnonvarakeskus asentaa tänään (tiistaina 12.9.) Vääksyssä Majakkapaviljongin edustalle kalatutkan, jonka tarkoitus on tutkia ankeriaiden liikkumista.

- Vesijärveen on istutettu parinkymmenen vuoden ajan vuosittain 10 000-15 000 ankeriasta. Vesijärvestä ankeriaat lähtevät sitten aikanaan kutuvaellukselle ja ne kulkevat Vääksynjokea alas ja kanavaa pitkin Päijänteeseen, Ruotsalaiseen ja Kymijokeen. Kymijoessa sijaitsee 4 tai 5 isoa voimalaitosta, joten ankeriaiden todennäköisyys selviytyä mereen on aika pieni, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Tulonen.

- Vuonna 2014 Vesijärven kalastusalue rakennutti pyyntilaitteen Vääksynjokeen padolle. Tarkoitus on, että kaikki kutuvaellukselle lähtevät kalat saadaan siihen kiinni elävänä ja vahingoittumattomana. Pyyntilaitteesta saadaan sitten aina tietty satsi kerättyä kasaan ja kuljetettua autolla voimalaitosten ohi mereen Ahvenkoskenlahdelle.

Tulosen mukaan ongelma on siinä, että istutusmäärään verrattuna pyydystettyjä ankeriaita on aivan liian vähän.

- Jos kuluva vuosi lasketaan mukaa pikkuisen vajaa tuhat kalaa on saatu pyydettyä ja siirrettyä. Nyt asennettavalla kalatutkalla tarkastetaan tuleeko Vääksyn kanavan kautta paljon ohi meidän pyyntilaitteen. Jos todetaan, että ankeriaita menee, niin seuraava kysymys onkin, pystymmekö tekemään asialle mitään, Tulonen selittää.

Kuolleita ankeriaita

Vääksyssä myös kanavan sulkuportit ovat koituneet ankeriaiden kohtaloksi.

- Kun portteja avataan tai suljetaan, saattavat ankeriaat tunkea läpi väärällä hetkellä, jolloin ne voivat vammautua ja kuolla.

Tutkijan mukaan muutama kymmenen vuotta sitten kanavan sulkujen edustalla kellui huomattavan paljonkin kuolleita ankeriaita. Tänä kesänä havaintoa vastaavasta ei ole ollut.

- Itselle on jäänyt mieleen yksi kerta, kun sulkujenhoitaja soitti, että täällä on useampi kymmenen noussut kerralla pintaan. Kävin hakemassa kuolleet kalat näytekaloiksi, mutta ei ollut kivaa hommaa, Tulonen sanoo.

Laji uhan alla

Ankerias lasketaan tällä hetkellä erittäin uhanalaisiin lajeihin. Tulosen mukaan pelkona on, että yhtenä kantana ankerias saattaa hävitä kokonaan lajina olemasta. Ongelmaa on pyritty EU:n tasolla purkamaan vaatimalla muun muassa jäsenvaltioilta ankeriaanhoitosuunnitelmia. Toimet eivät ole selvästi purreet, sillä lajin tila on edelleen kriittinen.

Nyt asennettava kalatutka on paikallaan parisen viikkoa. Jo siinä ajassa saadaan käsitys siitä kulkevatko ankeriaat kanavan kautta.

- Kalatutka on vähän modernimpi kaikuluotain. Veneilijöillekin tuttu tutka sisältää normaalisti yhden lähettimen ja vastaanottimen. Kyseessä on samanlainen musta mötikkä, mutta meillä luotaimesta lähtee 48 erillistä äänikeilaa, joista tietokone laskee sitten kuvan ja mikä kala siellä menee lähinnä ulkomuodon ja koon perusteella, Tulonen selventää.

Ankerias on helppo tunnistaa tutkasta ulkomuotonsa ansiosta. Samoja laitteita käytetään tosin myös esimerkiksi kesäaikaan Tornionjoella ja Tenolla lohennousun seurantaan.

Ely-keskus rahoittaa osan toiminnasta Luonnonvarakeskuksen ohella.

Tulonen kertoo, että kerätyn datan läpikäyminen tietokoneella on työlästä hommaa. Vuorokauden aineiston pystyy kuitenkin nopeuttamaan pariin tuntiin.

- Puhetta on ollut, että jos asiakkaat ovat kiinnostuneita, niin jätettäisiin ruutu auki, jotta he voisivat katsoa miltä tutkan kuva näyttää.

Saadaanko Vääksyyn kenties oma ankeriaslive?

- Saisi kai sen laitettua verkkoonkin, mutta tähän projektiin se vaatisi liikaa tekniikkaa, Tulonen naurahtaa.

Ruska Paronen

Jaa artikkeli

Suosittelemme