Kävelykaveri kelpaisi konkarille Asikkalassa

Johan Hietala kävelee Aurinkovuoren urheilukentällä noin parin kilometrin mittaisia lenkkejä usemman kerran viikossa. Kuva: Tuomas Räihä

Asikkalalainen Johan Hietala on kolmisen vuotta käynyt kävelemässä Aurinkovuoren urheilukenttää ympäri rollaattorinsa kanssa. Kävelyharrastus lähti liikkeelle siitä, kun Hietalan hiihtoharrastus loppui polven loukkaantumiseen. Kävely auttaa pitämään Hietalan viitisentoista vuotta sitten operoidut lonkat kunnossa.

- Olisin sängyn pohjalla, jos en täällä kävisi. Talvisin pidän kuntoani yllä juoksumaton turvin, mutta se on tylsää tähän verrattuna.

Hietala kiertää kenttää ainakin joka toinen ilta, joskus joka iltakin. Yhdellä kerralla hän tekee urheilukentällä 4-5 kierrosta. Päijät-Häme-lehteen Hietala otti yhteyttä, koska haluaisi kavereita kiertämään kenttää kanssaan. Yksi syy kaverinkaipuulle on se, että olisi joku toinen auttamassa, jos kävelylenkillä sattuu esimerkiksi kaatuminen. Kentällä kun ei ole aina muita ihmisiä paikalla. Toinen syy on sosiaalinen.

- Kaverin kanssa voisi keskustella, kun ei tässä vauhti ole mitenkään hurjaa, Hietala kertoo.

Keskusteltavaa riittäisi esimerkiksi Hietalan elämästä, joka on hänen omien sanojensa mukaan ollut ”tosi rikasta”, ja jossa on riittänyt sekä vaikeuksia että positiivisia asioita.

Nuorempana Hietala oli intohimoinen urheilija, kymmenvuotiaasta lähtien hän ”eli” urheilukentällä. Urheilusta tuli myös menestystä, muun muassa edustuspaikka yleisurheilun Kalottimaaottelussa 110 metrin aidoissa ja toinen sija puolustusvoimien yleisurheilukilpailuiden 5-ottelussa. Parhaimpina vuosina Hietalalle kertyi juoksukilometrejä jopa 8 000. Urheilu säilyi elämässä, vaikka muut asiat myöhemmin muodostuivat vieläkin tärkeämmiksi.

- Kaksikymppisenä taiteen tekeminen meni urheilun edelle, se on minulle niin tärkeää. Siitä ei pääse eläkkeelle. Olen tehnyt korua ja taidetta, eilenkin viimeksi olin maastossa maalamassa, toukokuussa 80 vuotta täyttänyt Hietala kertoo.

Yli 80 yksityisnäyttelyä pitänyt Hietala sanoo nykyään keskittyvänsä enemmän muistelmien ja runojen kirjoittamiseen kuin taiteen tekemiseen. Silti taidettakin syntyy tasaiseen tahtiin. Musiikki, jota Hietala myös harrasti aktiivisesti, on sen sijaan jäänyt hieman taka-alalle ääniongelmien ja kitaransoittoa vaikeuttavien nivelongelmien takia.

Varsinaisen työuransa Hietala teki lasten ja nuorten parissa.

- Tein elämäntehtäväni Tuuloksessa. Olin kansakoulun opettaja ja sitten ne rupesivat haukkumaan luokanopettajaksi. Minä olin kyllä loppuun asti kansakoulun opettaja, hän kertoo pilke silmäkulmassaan.

Opettajan työurassa sekä urheilun, musiikin ja taiteen harrastamisessa olisi monelle jo tarpeeksi tekemistä yhteen elämään. Hietalan elämässä on kuitenkin vielä yksi mutka, palvelus YK-joukoissa.

- Seminaarin välissä olin yhden vuoden YK:n palveluksessa Kyproksella. Se oli se ensimmäinen pataljoona, joka sinne lähetettiin. Loukkaannuinkin siellä, mutta niin lievästi, ettei oikein kehtaa sanoakaan, Hietala toteaa.

Kiinnostavan elämän eläneen Hietalan kokemuksista ei mahdu yhteen lehtijuttuun kuin pintaraapaisu. Kertomatta jäävät muun muassa mitä Hietala teki Suomen 90-vuotisjuhlan kunniaksi, mitä Rautaruukin perustaminen Raaheen tarkoitti hänen mummolalleen ja mitä ministeri Eino Uusitalo teki kaikille Lehtimäen teille ja lehmipoluille. Näihin tarinoihin saanee Hietalalta vastauksen, kun lähtee hänen kanssaan edes muutamalle kierrokselle Aurinkovuoren urheilukentän ympäri. Jos tekee matkaa useammankin kierroksen, kuulee vielä varmasti paljon muitakin tarinoita monipuolisen miehen elämästä.

Tuomas Räihä

Jaa artikkeli

Suosittelemme