Heinämaan sankaritaulu saa jäädä kotiin

Heinämaan rukoushuoneessa vietettiin sunnuntaina juhlavia ja tunteikkaita hetkiä, kun kylän koululla aikaisemmin sijainnut sankaritaulu paljastettiin uudessa sijoituspaikassaan rukoushuoneen seinällä. Alunperin taulu paljastettiin kylän koululla 2. marraskuuta vuonna 1947. Sunnuntaisessa juhlassa noudettiin pitkälti alkuperäisen juhlan ohjelmaa.

- Heinämaan taulussa on vain 18 kylän koulua käyneen sankarivainajan nimet, mutta ei kaikkia kylän kaatuneita. Tänään muistamme heitä kaikkia, taulun siirron puuhamiehenä toiminut Pertti Laaksonen totesi.

Moni sankaritaulu on siirretty kyläkoulujen lopettamisen myötä muualle, usein oman kylän ulkopuolelle.

- Heinämaan taulu saa jäädä omaan kylään, josta varatkin sen hankkimiseen on aikanaan kerätty. Keräyksestä ylijääneillä varoilla tuettiin nähtävästi kylän sotaorpoja ja sotaleskien perheitä, Laaksonen sanoi.

Juhlassa oli paikalla myös veteraaneja, heidän puolisoitaan ja sukulaisia. Myös sotaorvot ja heidän jälkipolvensa kunnioittivat juhlaa läsnäolollaan. He saivat myös kunnian paljastaa sankaritaulun uudella kunniapaikallaan.

Oman isänsä jatkosodassa menettänyt Veikko Toivonen muisteli, että isän menettämisen jälkeen lapsuus kului äidin hoivissa.

- Varmaan sellaista isän kaipuuta oli. Yksi ainekirjoitustunti jäi koulusta mieleen, kun aiheena oli ”Isän kanssa kalastamassa”. Mutta kyllä minä silloinkin sain viimeisen vartin aikana jotain siihen paperille, Toivonen muisteli.

Opiskeluaikanaan hän muistaa saaneensa valtionkonttorilta sotaorvoille tarkoitettu rahallista tukea asumiseen ja koulukirjoihin.

- Mutta siitä ei silloin oikein tiedotettu, minäkin huomasin ihan sattumalta, että sellaista tukea voi saada, Toivonen kertoi.

Ääneen pääsi myös sodan aikana lääkintälottana työskennellyt Hilkka Hämäläinen. Hän muisteli, että oli kova paikka, kun kylän miehet määrättiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja sota syttyi.

- Silloin sota tuli lähelle, kun ensimmäisiä kaatuneita ilmoitettiin. Jos pappi tuli kylään, niin jo arvattiin, että surusanoma sieltä tuli, Hämäläinen kertoi.

Hän toivoi nykyisten ja tulevien sukupolvien vaalivan itsenäisyyttä.

- Vaalikaa tätä itsenäisyyttä. Se on niin raskaasti Suomelle saatu, että sitä ei saa menettää. Olkaa valmiita silloin, kun teitä kutsutaan. Toivon että nykyinen järjestelmämme takaa meille itsenäisyyden, hän evästi.

Juhlapuheen piti professori Janne Vilkuna. Hän käsitteli sankaritaulujen historiaa. Perinne alkoi Krimin sodan (1853-56) aikana Englannissa, jossa ensimmäistä kertaa pystytettiin muistomerkkejä, joissa oli kaatuneiden nimet. Nämä muistomerkit olivat ulkona. Toisen buurisodan aikana (1899-1902) muistomerkit yleistyivät.

- Vasta ensimmäinen maailmansota toi muistolaatat, joita laitettiin muun muassa kirkkoihin ja kouluihin, Vilkuna kertoi.

Suomessa ensimmäinen sankarivainajien nimiä sisältänyt muistomerkki pystytettiin Turkin sodan (1877-78) jälkeen vuonna 1881 Kaartin kasarmin pihalle Helsinkiin. Siinä on 24:n Gornyi Dubnjakin taistelussa kaatuneen suomalaisen nimet.

Suomessa ensimmäiset muistotaulut paljastettiin vuoden 1918 sodan jälkeen. Ensimmäisiä tauluja olivat Jyväskylän seminaarin juhlasalin ja Jyväskylän lyseon rukousaulan taulut. Niissä oli nimenomaan koulujen kaatuneiden opettajien ja oppilaiden nimiä.

- Olen melko varma, että tapa levisi juuri tuolta seminaarista muualle Suomeen, siellähän koulutettiin kansakoulun opettajia. Varsinaista tutkimusta suomalaisista sankaritauluista ei ole tehty, Vilkuna totesi.

Orimattilassa on ollut parisenkymmentä taulua. Kaikki taulut, joiden paljastusvuosi on tiedossa, on paljastettu vuonna 1948.

Ville Hakala
ville.hakala@seutuneloset.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme