Lukijalta: Onko liikenneväylien suoja­vyöhykkeet tarkoitus hävittää?

Matti Laurila

Hollolassa ja muualla Lahden seudulla liikkuessani olen havainnut jo muutaman vuoden ajan, että taajamametsien hoidon taso on retuperällä. Etenkin teiden tai katujen varsien puita ja pensaita poistetaan suruttomasti ilmeisesti tietämättä, miten toimenpide heikentää asukkaiden elinympäristöä.

Oikealla lähi- ja tienvarsimetsien hoidolla saataisiin asumisviihtyisyyttä ylläpidettyä tai parannettua. Tietysti joku voi rakastaa moottoriajoneuvojen aiheuttamaa ääni- ja melumaisemaa ja kenties hajujakin eikä välitä puiden antamasta UV-suojastakaan.

Allekirjoittanut ei voi ymmärtää miksi Lahden Merrasjärven suoran itäpuolen, Asikkalantien (Laukkalan omakotialueen kohdalla) ja Hollolan kuntakeskuksessa Hämeenlinnantien kirkon puoleiset suojavyöhykkeet on tuhottu. Kirkon länsipuolella meluvallin takaisen luontaisen metsikön suojaava vaikutus on suurelta osin poistettu äskettäisillä hakkuilla pihkatieläisten ja pyöräilijöiden harmiksi.

Avoimessa maastossa ohjearvojen mukainen 55 dB:n meluvyöhyke ulottuu 120 metrin päähän vilkasliikenteisestä tiestä. Sataan metriin asti pelkkä kasvillisuus ei vähennä melua riittävästi vaan on rakennettava lisäksi erilaisia meluesteitä.

Lähiluontoa ja viihtyvyyttä arvostetaan Hollolassa

Melun estevaikutusta tehostaa monikerroksinen ja monilajinen metsäkasvillisuus. Suojavyöhykkeet lisäävät asuinalueen viihtyisyyttä myös peittämällä häiritseviä näkymiä, vaimentamalla tuulta sekä suojaamalla renkaiden ja asfaltin kulumispölyltä ja näin keväisin tien hiekoituspölypilviltä.

Puiden ja pensaiden lehdet suodattavat pakokaasujen haitallisia yhdisteitä ja pienhiukkasia.

Harvaan jätetyt, latvaoksaiset ikimännyt eivät tietenkään yksistään suojaa vaan suojavyöhykkeen pitää olla monikerroksinen ja tiheä. Tien varressa on hyvä olla pensaita ja lehtipuita, koska ne kestävät havupuita paremmin liikenteen päästöjä ja lumenaurauksen niiden päälle heittämiä suoloja.

Kauempana pärjäävät jo ympärivuotisen suojan antavat havupuut. Kuusen oksat ulottuvat usein maahan asti ja kuusen taimet alikasvoksena varmistavat talvella, että puiden allakin suojavaikutus toimii.

Teitten varsien tiheä sekametsä runsaine pensaineen ja taimineen lisää lintujen luku- ja lajimäärää, mikä voimistaa luonnon äänimaailmaa. Suojavyöhykkeet edistävät luonnon monimuotoisuutta ja jarruttavat ilmastonmuutosta. Ja me pysymme terveinä.

Arvostaako Hollola luontoa niin kuin väitetään?

Hollolan ympäristö­yhdistyksen puheenjohtaja

Kommentoi