Lukijalta: Tiirismaan kirjanpainajat eivät häviä avohakkuilla

Tiirismaa on Etelä-Suomen korkein kohta yltäen 223 metriä merenpinnan yläpuolelle. Hollolan tunnetuin luontomatkailukohde tämä kvartsiittivuori on ollut jo 1800-luvulla. Korkeutensa vuoksi Tiirismaan maaperä jäi mannerjään sulamisvesien yläpuolelle, supra-akvaattiseksi, ja sisältää paljon huuhtoutumattomia ravinteita. Tämä on osasyy kasvillisuuden lajien ja luontotyyppien runsauteen.

Tiirismaan monimuotoista eliömaailmaa on tutkittu ja kartoitettu jo pitkälti toistasataa vuotta ja sieltä on löydetty lajeja, joita ei muualta Suomesta ole tavattu kuten isosulkukotilo. 1880-luvulla professori Johan Norrlin löysi purojen varsilta mm. harvinaisen hajuheinän (Cinna latifolia).

Tiirismaan biologisesti monimuotoista luontoa on vaalittava ja elvytettävä (rewilding) ja siihen kohdistuvat uhat pyrittävä torjumaan. Biodiversiteetti pitää luonnon tasapainossa, monokulttuuri (yhden lajin kasvattaminen) aiheuttaa kaaosta kuten tuhohyönteisten runsastumisen.

Hollolan kunta aikoi avohakata Tiirismaan laen jäljellä olevan vanhan metsän kirjanpainaja-verukkeella. Avohakkuut eivät pelasta kuusia kirjanpainajan tuhoilta vaan lisäävät niitä.

Korkeudesta johtuen Tiirismaan laen isojen kuusten latvoihin kertyy usein tykkylunta ja katkenneita latvoja lojuu maastossa kaikkina vuodenaikoina. Samasta syystä myrskytuulet lisäävät tuulenkaatoja etenkin avohakkuita kehystäviin metsiin.

Kaatuneet kuuset ja pudonneet tykkylatvukset houkuttelevat kaarnakuoriaisiin kuuluvia kirjanpainajia lisääntymispuuhiin. Kaarnan alle, nilakerrokseen emo kaivaa käytävän ja siihen munituista munista kuoriutuvat toukat syövät omat käytävänsä sivulle päin aikuistuakseen ja lentääkseen loppukesästä uusiin puihin tai maahan talvehtimaan. Kuusten kuori irtoaa seuraavan talven aikana.

Ilmastonmuutoksen edetessä etelärinteiden kuuset stressaantuvat pitenevistä kuivista kausista ja altistuvat kaarnakuoriaisille. TV-mastoaitauksen vieressä oleva, ilmeisesti Tiirismaan suurin kirjanpainajatuho (noin 10 runkoa) johtunee etelärinteen ajoittaisesta kuivuudesta ja pururadan ja mastoalueen paahteisuutta lisäävästä vaikutuksesta.

Pystyyn kuivuneiden kuusten kaataminen ei vähennä kirjanpainajia, koska ne ovat niistä jo poistuneet. Sen jälkeen pystyyn kuolleissa puissa lisääntyvätkin kirjanpainajien luontaiset pedot ja loiset, jotka iskevät kirjanpainajien paisuneisiin populaatioihin ja palauttavat muutaman vuoden kuluessa luonnon tasapainotilan.

Metsien erityisasiantuntija on todennut avohakkuun toiseksi perusteeksi kuolleiden puiden kaatumisriskin. Allekirjoittanut tutustui kunnan avohakattavaksi määräämään vanhaan kuusikkoon Tv-maston länsipuolella: ulkoilureitin varrelle ei ollut kaatunut yhtään kuivaa, kuoretonta kuusta vaan ainoastaan vielä vihreinä olevia, terveinä kaatuneita. Kuolleisiin pystypuihin myrskytuuli vaikuttaa vähemmän, koska tuulipintaa on niukasti neulasmassan puuttumisen takia.

Tiirismaan latuja ja pururatoja käyttävät ulkoilijat arvostavat enemmän suojaista vanhaa metsää kuin paahtavalle auringolle tai tuiskulumelle alttiita avohakkuuaukeita.

Myös vuonna 1996 Hollolan kunnalle ja Lahden kaupungille Messilän virkistysalueiden hankintaan myönnetyt EU- ja kansalliset avustukset ovat painava peruste jättää avohakkuut toteuttamatta. Avohakkuut eivät yhdistyksemme mielestä noudata avustuksen kohteelle nimettyä käyttötarkoitusta; virkistys- ja suojelu.

Hyvä vaihtoehto taloudellisten tavoitteiden toteuttamiseksi olisi kuntamme omistaman Tiirismaa-alueen hakeminen Metso-kohteeksi. Kansallisella ja EU- tuella hankittu alue täyttäisi silloin parhaiten käyttötarkoituksensa. Se myös ylläpitäisi ja lisäisi virkistys- ja matkailukäyttöä (Messilä) ja olisi lisäksi luontokatoa estävä ja Hinku-kunnan tavoitteiden mukaista.

Matti Laurila

Hollolan ympäristöyhdistyksen pj, biologi

Hollola

Kommentoi