Lukijalta: Palvelumallit voivat olla ikäihmisiä syrjiviä

Kirjoittaja muistuttaa, että iäkkäillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia tai taitoa saavuttaa toisinaan monivaiheisia ja teknologisten ratkaisujen takana olevia palveluja. Katri Lassila

Tunnettua on, että vanhimpien ihmisten osuus väestössä kasvaa monissa kunnissa. Eläkeikäisten joukon kasvaessa myös kaikkein ikääntyneimpien määrä on tässä väestön osassa merkittävä.

Monien tutkimusten myötä on samaan aikaan vuosien mittaan ollut todettavissa, että yleisesti tarkasteltuna seniorien terveydentila, toimintakyky ja suoriutuminen arjestaan ovat vähitellen kehittyneet myönteiseen suuntaan. Yhä useammalla on mahdollisuus toimia täysipainoisesti ja omatoimisesti hyvinkin korkeaan ikään asti.

Tärkeää on kuitenkin nähdä myös mainitun hyvän keskimääräisen kehitysnäkymän sisälle ryhmään, jossa ponnistelee suuri joukko pitkäaikaissairaita ja toimintakyvyltään heikentyneitä, usein yksinäisiäkin ihmisiä. Heidän selviämisensä arjessa edellyttää paljon tukea, hoitoa ja hoivaa.

Erilaisissa raporteissa ja selvityksissä todettua ikääntyneiden ihmisten osuuden kasvua ja siitä väistämättä seuraavaa lisääntyvää julkisten palvelujen tarvetta kustannuksineen voidaan pahimmillaan suoraviivaisesti tarkastella painottaen erityisesti taloudellisia vaikutuksia. Ne ovat kiistattomia, mutta meneillään oleva väestönkehitys seuraamuksineen on väistämätön toiminnallinen haaste, johon on tärkeää vastata inhimillisesti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Arvovalintoja on kyettävä tekemään.

Tosiasiahan on, että vanheneminen ja siihen liittyvä sairauksien lisääntyminen, toimintakyvyn heikkeneminen ja ajan myötä lisääntyvä avuntarve ovat väistämätön seuraus ihmisen biologisesta elinkaaresta. Se kaari tulee kaikkien voida kulkea arvokkaasti, myös loppupäässä. Tämän turvaamisessa päätöksentekijöillä julkisen hallinnon eri tasoilla on sivuuttamaton velvollisuus.

Tärkeää on huolehtia siitä, että palvelujen käyttämisen kynnykset ovat ikäihmisille riittävän matalat, toiminta sujuvaa ja palvelumallit vastaavat ihmisten kykyä käyttää niitä.

Palveluja suunniteltaessa tärkeää on kuitenkin pitää aina mielessä niiden käyttäjien näkökulma.

Erityisen tärkeää on hahmottaa se, että iäkkäillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia tai taitoa saavuttaa toisinaan monivaiheisia ja teknologisten ratkaisujen takana olevia palveluja. Vaikka palveluvalikoima ulkonaisesti ja varsinkin niiden järjestäjän tai tuottajan näkökulmasta näyttää monipuoliselta, hyvin toimivalta ja runsaalta, se voi todellisuudessa olla ikäihmisiä syrjivä.

Kehittyneen teknologian tuomia mahdollisuuksia, esimerkiksi digitaalisia palveluja, tulee tietenkin käyttää mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin nykyaikaisessa palvelutoiminnassa. Palveluja suunniteltaessa tärkeää on kuitenkin pitää aina mielessä niiden käyttäjien näkökulma.

Palvelujen tarkastelun ohella on hyödyllistä ja mielestäni välttämätöntäkin pohtia sitä, miten voidaan ottaa ikäihmiset, niin terveet kuin sairaat, entistä paremmin ja konkreettisemmin mukaan yhteisöjemme toimintaan ja niiden suunnitteluun.

Merkittävä voimavara tässä suhteessa ovat kunnissa toimivat Vanhus- ja vammaisneuvostot. Niissä toimivien henkilöiden monipuolista asiantuntemusta ja aktiivisuutta voisi nykyistäkin herkemmin ja laajemmin hyödyntää demokraattisen päätöksenteon tukena. Lausuntoja ja näkemyksiä neuvostoilta voisi pyytää hyvinkin matalalla kynnyksellä erilaisista palvelumalleista, palveluverkoista, suunnitelmista, hankkeista ja ohjelmista.

Tässä tilanteessa tuntuu tärkeältä myös yleisemmin pohtia, miten käytännössä olisi mahdollisuuksia pyytää mukaan ikääntyneitä kuntalaisia muillakin tavoilla erilaiseen heitä koskevaan suunnitteluun. Tähän löytynee keinoja kuntien osallisuusohjelmien puitteissa. Paljon hyvää tietoa, taitoa ja kokemusta saataisiin tällä tavoin talteen ja samalla voitaisiin vahvistaa tär­keää yhteisöllisyyttä ja lisätä arvostuksen tunnetta.

Pentti Lampi

Lääkintöneuvos, kunnan­valtuutettu, ­valtuuston 2. varapuheenjohtaja (kok.)

Hollola

Kommentoi