Lukijalta: Yhdenvertaisuuden toteutuminen on haaste

Pentti Lampi

Valmistautuminen tulevien hyvinvointialueiden käynnistymiseen on täydessä vauhdissa. Virkamiehet valmistelevat siirtymistä nykyisestä toiminnasta ja rakenteista uuteen. Tulevan hallinnon keskeisen päätöksentekoelimen, hyvinvointialueen valtuuston ensimmäiset vaalit lähestyvät.

Viimeisten kuukausien aikana on pohdittu eri yhteyksissä lähestyvien muutosten vaikutuksia. Esille on noussut julkisuudessa muun muassa pohdintaa siitä, millaisiksi tulevien valtuustojen kokoonpano muodostuu vaalien jälkeen ja miten se vaikuttaa.

Luonnollista on, että väestöltään suurten kuntien ehdokkaiden edustus hyvinvointialueen valtuustossa muodostuu merkittäväksi. Pienimpien kuntien edustuksen osuus voi jäädä pieneksi.

Tämän pohjalta monien keskuskaupunkien vaikutusvallan voi nähdä olevan suuri suhteessa pienempiin kuntiin. Äärimmilleen viedyn itsekkyyden näkökulmasta tällaista vallankäytön vaaraa voi pelätä, vaikka tarkemmin ajateltuna se ei ole minkään kunnan etu, eikä etenkään koko hyvinvointialueen etu.

Kaikkia tarvitaan varmistamaan kokonaisuuden toimivuus, ja se ei onnistu ilman hyvää yhteistyötä kautta koko hyvinvointialueen. Sitä voidaan ja kannattaa vahvistaa jo ennen hyvinvointialueen toiminnan käynnistymistä.

Tärkeintä olisi nyt, että aktiivisesti edistetään hyvää yhteistyötä, tavoitellaan yhteisiä saavutuksia, vältetään jännitteistä vastakkain asettelua ja iloitaan yhteisestä onnistumisesta. Nyt pitää uskaltaa katsoa tulevaisuuteen.

Kaikkia tarvitaan varmistamaan kokonaisuuden toimivuus, ja se ei onnistu ilman hyvää yhteistyötä kautta koko hyvinvointialueen.

Eräs sote-uudistuksen tärkeimmistä palveluja koskevista tavoitteista on yhdenvertaisuuden toteutuminen. Se on iso tavoite valtakunnallisesti, mutta on merkittävä haaste myös omassa maakunnassamme, jossa peruspalvelujen saatavuuteen ja etenkin saavutettavuuteen kohdistuu paineita.

Saatavuutta voidaan vahvistaa soveltuvin osin nykyaikaisin, digitalisaatioon pohjautuvin etäyhteyksin, kunhan otetaan huomioon, että kaikilla ei ole kykyä tai mahdollisuuksia käyttää nykyaikaista tekniikkaa. Kasvokkain tarjottavia palveluja tullaan aina tarvitsemaan hienoimpienkin teknologisten ratkaisujen ohella.

Peruspalvelujen saavutettavuuteen kohdistuvat uhkat konkretisoituvat jo nyt pienimpien terveysasemien toimintaan kohdistuvien lopettamis- ja supistamispaineiden osalta.

Jo aiemmin tällaisia palvelupisteitä on hyvinvointiyhtymän alueella lopetettu palveluverkkopäätöksen yhteydessä ja parhaillaan valmistellaan lääkäripalvelujen lopettamista ja siirtämistä Hollolan väkirikkaasta Vesikansasta.

Vähättelemättä taloudellisia syitä valmisteltaessa tällaisia ratkaisuja tulisi aina tarkastella huolellisesti kaikkia väestöön kohdistuvia ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden toimivuuteen liittyviä tekijöitä.

Tärkeää olisi pohtia etenkin sitä, mitä lähipalvelujen lakkauttaminen merkitsee iäkkäille, lapsiperheille, toimintakyvyltään heikentyneille ja harvakseen toimivan julkisen liikenteen varassa oleville.

Pohdintaan olisi hyvä sisällyttää myös keinoja muutoksen haittojen vähentämiseksi. Sellaisia voisivat olla toiminnan kokonaan lopettamisen sijaan esimerkiksi kokoviikkoisen toiminnan muuttaminen osaviikkoiseksi tai liikkuvien palvelujen järjestäminen.

Katseen on oltava tulevaisuudessa. Käynnistyvä hyvinvointialueemme tarvitsee päätöksentekoa, jonka keskeisten tavoitteiden soisi olevan hyvinvointialueen väestön palvelujen tasavertainen parantaminen kautta koko alueen, palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden edistäminen ja toiminnan vaikuttavuuden varmistaminen kestävän talouden puitteissa.

Lääkintöneuvos, kunnanvaltuutettu, valtuuston 2. varapuheenjohtaja (kok.)

Hollola

Kommentoi