Pääkirjoitus: Tahtotila mitataan koulupäätöksissä

Pieniä kouluja on Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana suljettu eri puolilla Päijät-Hämettä. Viimeiset Suvivirret on laulettu esimerkiksi Lappilan, Miekkiön, Kanervan, Heinämaan ja Urajärven kouluissa. Liipasimella ovat muun muassa Kivijärven, Hälvälän koulut.

Pikkukoulujen alasajo on todennäköisesti kaikkien mielestä hyvin harmillista. Järki ja tunteet käyvät kamppailua siitä, mikä on kulloinkin oikeasti hyvä päätös. Koulujen lakkautuksia ja toimintojen keskittämistä perustellaan kautta linjan kuntien talousvaikeuksilla ja säästöjä haetaan kiivaasti, mutta samaan aikaan niiden syntymistä epäillään muun muassa lakkautuksen myötä kasvavien oppilaiden kuljetuskustannusten vuoksi.

Sanotaan, ettei lapsista ja vanhuksista saisi säästää enää yhtään enempää, mutta kipeitä ovat myös muut ratkaisut. Sairaat on hoidettava ja tiestöt pidettävä kunnossa. Päättäjien osa ei ole kadehdittava.

Mutta ei käy kadehtiminen pieniä koululaisiakaan. Oman koulun säilyminen vaikuttaa arpapeliltä, ja isoon kouluun mennessä huolta herättävät etenkin työrauha- ja turvallisuuskysymykset. Jos nämä perusasiat rikkoutuvat uudessa isommassa koulussa, lasku yhteiskunnalle voi tulevina vuosina olla yllättävän suuri.

Kunnat päättävät kouluverkostosta täysin itsenäisesti. Maakunnallista tai valtion ohjausta ei ole, joten päätökset ovat paikallisten poliitikoiden omissa käsissä. Muodikas käsite on tahtotila, jota mitataan tämän tästä kaikissa alueemme valtuustoissa.

Kuntien sivistystoimet tarkastelevat opetuksen järjestämistä usein tehokkuuden ja kustannusten valossa, mutta kunnanhallitusten ja valtuustojen on nähtävä asia laajemmassa myös kehyksessä. Koulun ylläpitäminen on yksi parhaista investoinneista alueen elinvoimaan. Koulun lakkauttaminen taas toimii päinvastoin.

Nastolan Pyhäntaan alueen kyläläisten aktiivisuus koulunsa puolesta on herättämässä laajempaakin liikehdintää ja ideointia alueen elinvoiman vahvistamiseksi tulevaisuudessa. Se on hyvä merkki.

Kommentoi