Lukijalta: | Hyvät kokemukset ja surkeat suunnitelmat

Potilaiden hoidon laatua mitataan monin tavoin. Kovin, tulkinnoista vapaa laadun mittari on hoidossa olevien potilaiden kuolleisuus. Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin pääkirjoituksessa 22.9. professori Pekka Mäntyselkä otsikoi: ”Hoidon jatkuvuus vähentää kuolleisuutta”.

Hoidon jatkuvuus tuottaa myös kaikkea muuta hyvää potilaille, mutta se ei näytä olleen kiinnostuksen kohteena Suomessa tällä vuosituhannella.

Helsingin ­Sanomissa 10.10. toimittaja Jussi Konttinen raportoi täysin epäpoliittisesti perhelääkärijärjestelmästä useissa Euroopan maissa, muun muassa Tanskassa. Hoitosuhteet ovat pitkäjänteisiä, potilaat ovat tyytyväisiä, lääkäreillä riittää työn iloa ja ammatillista kunnianhimoa. Kustannukset pysyvät kohtuullisina. Järjestelmässä hallinnon osuus on kevyt.

Suomessa harrastettiin vakituisia lääkärisuhteita kunnanlääkäreiden aikaan, jota vanhukset muistavat lämmöllä. Valtakunnallinen kokeilu perhelääkärijärjestelmästä tehtiin 1985–93, ja erinomaisin tuloksin. Potilaat olivat tyytyväisiä ja kustannukset pieniä.

Samantapaiseen malliin yllettiin Päijät-Hämeessä Tiirismaan kuntayhtymässä. Ja nyt, myönteistä tietoa tulvii muista maista.

Miksi näiltä pohjilta ei ole Suomessa kehitetty terveyskeskuksia? Ällistyttävät harharetket soten sokkeloihin saavat selityksensä poliitikkojen ideologisista tavoitteista. Keskusta on hinkunut maakuntia, joihin oli pakko liittää sote. Kokoomus on halunnut edistää hoitobisneksen voittoja. Vasemmisto on nähnyt ikiaikaisen toiveensa toteutuvan, nyt pannaan lääkäriherrat kyykkyyn ja saadaan tuhatmäärin byrokraattien toimipaikkoja.

Eduista huolehtimisessa syrjään ovat jääneet potilaat. Mikään inhimillinen, järkiperäinen ja taloudellinen perustelu ei ole uponnut poliitikkojen tietoisuuteen. Nykyiseen, terveyskeskusten alennustilaan on määrätietoisesti pyritty heikentämällä terveyskeskusten toimintamahdollisuuksia. Terveyskeskukset eivät rapautuneet itsestään, vaan ne pyrittiin pilaamaan.

Kansalle on synnytetty harhaluulo, että terveyskeskukset eivät voi toimia tehokkaasti ja kaikin puolin hyvin potilaiden eduksi. Niin on voitu ruhjoa läpi Harjun terveys -tyyppinen sekasikiö. Valitusprosessi sitä koskien on kesken, mutta käyköön siinä juridisesti miten hyvänsä, eettisesti ja moraalisesti Harjun terveys haisee pahalta.

Muistakaamme, että päätös siihen hyppäämisestä syntyi vastoin Lahden poliittista tahtoa.

Kansaa on kosiskeltu suostumaan kantamaan rahansa voittoa tavoittelevaan firmaan lupaamalla pikaista pääsyä hoitoon. Vanhanaikaista. Sellaisesta on Lahdessa kokemuksia 1980-luvulta. Tuolloin terveyskeskuksen päivystyksessä kello 17–08 hoitelin yli 50 potilasta. Toinen lääkäri pääsi yli 90 potilaan lukemaan. Kaikki pääsivät hoitoon yhdessä yössä, kun keskimääräinen vastaanottoaika oli 6 minuuttia. Kaikki hyvin? Hetkinen!

Mitä jos keskityttäisiin perusterveydenhuollon laatuun, pitkiin, vakituisiin hoitosuhteisiin? Hyvät kokemukset muista maista ovat tosiasioita.

Päijät-Hämeen hyvinvointityhtymän hallituksen jäsenenä pyrin kohentamaan potilaiden asemaa, mutta tarvitsen hallituksen muiden jäsenten ja paikallisten poliitikkojen tukea. Hyvinvointiyhtymän hallituksen asialistaa valmistelevat kuntajohtajat, joiden joukossa ei ole lääketieteen asiantuntijaa. Kuntien itsenäinen päätöksenteko ja vaikutusmahdollisuudet on minimoitu, mutta luottamushenkilöitä ei ole täysin syrjäytetty.

Jyrki Joensuu

Yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri

Hämeenkoski