Lukijalta: Tärkeintä on inhimillinen lämpö ja läheisyys

Pentti Lampi

Vanhustenhuolto ja pitkäaikaissairaiden hoito ja hoiva ovat olleet paljon esillä julkisessa keskustelussa. Luonteenomaista on, että asiat nousevat julkisuuteen erityisesti silloin, kun ne eivät suju hyvin, on tapahtunut virheitä tai jopa väärin­käytöksiä.

Toisinaan on ollut kysymys hoidon tai hoivan puutteellisista järjestelyistä, usein liian vähäisestä ammattihenkilöstöstä tai joskus suoranaisista väärinkäytöksistä.

Perustellusti voi mielestäni arvioida, että käytetyt henkilöstömitoitukset ovat olleet ja ovat edelleen, parantamisesta huolimatta, niukkoja hoidettavien kasvaviin tarpeisiin nähden.

Niiden pohjalta toteutetut toiminnan järjestelyt ovat voineet tapauskohtaisesti olla haavoittuvia heijas­tuen hoitoyhteisön kykyyn selviytyä vaativista tehtävistään.

Pelkästään julkisuuden kautta asioita seuraavalle saattaa jäädä yksipuolinen kuva vanhusten hoidon ja hoivan tilasta. Läheltä ­asioita pitkään seuranneena voi kuitenkin havaita, että vanhuksia ja toimintakyvyltään eri tavoin heikentyneitä henkilöitä hoitavat työntekijät tekevät pääsääntöisesti erinomaista työtä vaativalla alalla.

Mielestäni tämä on tärkeää todeta etenkin, kun niukat henkilöstövoima­varat eivät ole millään tavalla käytännön työntekijöiden syytä.

Hauraan ihmisen kaventuneen elämänpiirin sisällä kysymys on lopulta pieniltä tuntuvista asioista.

Pitkäaikaishoidossa ja hoivan parissa työskentelevät ansaitsevat kaikkien, mutta erityisesti yhteiskunnan tuen.

Hoidettavien määrään ja lisääntyneisiin hoito­tarpeisiin nähden ­liian niukka henkilöstö ei ole tukenut alan vetovoimaisuutta, ja pitovoimankin pettämisestä on esimerkkejä.

Henkilöstön uupumista ei tarvitse ihmetellä. Erityistä huomiota ja tukea ansaitsee todella suurilukuinen joukko omaishoitajia, joiden merkitys on korvaamaton.

Iäkkään, toiminta­kykyään vähitellen menettävän ihmisen ympärivuorokautinen hoito tai hoiva on sekä kotona kotihoidon tai omaishoita­jien voimin että hoivakodeissa vaativa tehtävä. Se on jatkuvaa työtä pelkästään asianomaisten fyysisistä tarpeista huolehtimisen takia puhumattakaan henkisistä tarpeista.

Avustamisen tarve ulottuu asian­omaisen toimintakyvystä riip­puen lopulta kaikkiin inhimillisen elämän tapahtumiin yötä päivää.

Toimintakyvyn viimeistenkin rippeiden kadottua ihminen on täysin hoito­henkilökunnan tai omaishoitajan jatkuvan avun varassa.

Tällöin ollaan tilanteessa, jossa lähimmäisen lämmin, turvallinen kohtaaminen on vaativimmillaan.

Näissä tilanteissa hoidettava ihminen tarvitsee toisen ihmisen aitoa myötäelämistä ja kokemusta hänen turvallisesta läsnäolostaan. Juuri silloin on tärkeää, että hoitoa tai hoivaa antavia henkilöitä on riittävästi, jolloin heillä on tarpeeksi aikaa ja voimavaroja kaiken uurastuksen ja kiireen keskellä kohdistaa huo­miota ihmiseen muutoinkin kuin fyysisten, sinänsä välttämättömien toimenpiteiden kohteena.

Hauraan ihmisen kaventuneen elämänpiirin sisällä kysymys on lopulta pieniltä tuntuvista asioista.

Kyse on vain hoitavan henkilön kyvystä ja mahdollisuudesta olla kanssaihmisenä aidosti läsnä hoidettavan ihmisen iloa tuottavissa, mutta myös ahdistavissa ja joskus pelottavissa tilanteissa.

Hyvään kohtaamiseen pohjautuu keskeinen oivallus siitä, että ihmisellä on tarve tuntea elämän tarkoituksellisuutta, jopa onnea huolimatta vähittäisestä haurastumisesta, mahdollisesta muistin heikkenemisestä, ahdistuneisuudesta, puhe- ja liikuntakyvyn menettämisestä ja kyvyttömyydestä hallita ja havainnoida ympäristöään.

Ihminen kohdataan aitona kokonaisena lähimmäisenä elämän loppuun asti hänen fyysisten ja henkisten voimavarojensa kulues­sa loppuun.

Mielestäni on tärkeää parantaa jatkuvasti iäkkäiden ihmisten, toiminta­kykynsä menettäneiden henkilöiden ja vammaisten ihmisten hoitoa ja hoivaa niin kodeissa kuin hoiva­yksiköissä siten, että elämän­polku on, jos ei kevyt kulkea, niin ainakin riittävästi ­tuettu ja turvallinen taivaltaa arvokkaasti loppu­metreille asti.

Pentti Lampi

Lääkintöneuvos, LT, ­erikoislääkäri

Kunnanvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (kok.)

Hollola

Kommentoi