Pääkirjoitus: | Mainettaan parempi maakunta-vero?

Joku lupaa nopeaa hoitoon pääsyä. Toinen haluaa tarjota nuorille riittävät mielenterveyspalvelut. Kolmas laittaisi vanhustenpalvelut kuntoon. Toinen toistaan parempia ja kannatettavampia tavoitteita, joita olemme näinä aikoina kuulleet aluevaaliehdokkaiden suusta.

Kuviossa on äänestäjän kannalta vain yksi oleellinen ongelma. Nyt valittavalla aluevaltuustolla ei käytännössä ole mahdollisuutta vaikuttaa palveluiden rahoitukseen. Käytettävissä oleva rahapotti tulee valtiolta ja sen suuruus on määritelty laskelmissa, joissa on huomioitu muun muassa alueen väestörakenne ja palvelutarve. Paikallisten päättäjien tehtäväksi jää sitten miettiä yksityiskohtaisemmin, miten käytössä oleva rahapotti kohdennetaan.

Tällaisessa tilanteessa on tavanomaistakin isompi riski, että ehdokkaat tulevat luvanneeksi äänestäjille jotain sellaista, minkä toteuttamiseen heillä ei ole mahdollisuuksia.

Kolikolla on myös toinen puolensa. Kun rahapotti tulee joka tapauksessa annettuna valtiolta, päättäjillä ei välttämättä ole erityistä kannustinta kiinnittää huomiota toiminnan tehokkuuteen ja taloudellisuuteen.

Tätäkään näkökulmaa ei kuitenkaan ole varaa sivuuttaa, koska palveluiden tarve kasvaa väistämättä tulevina vuosina jo pelkästään väestön ikärakenteesta johtuen. Viime kädessä lasku maksetaan veronmaksajien pussista. Yhtälö ei muuksi muutu, vaikka rahaa kierrätetään jatkossa kuntien kassojen sijaan valtion kirstun kautta.

Yksi ratkaisu tähän ongelmaan voisi olla maakuntavero, jota moni puolue ja yksittäinen aluevaaliehdokas on ilmoittanut vastustavansa. Kriittiset reaktiot eivät ole tulleet yllätyksenä, onhan pelkkä ajatuskin uudesta verosta omiaan herättämään pelkoja verotuksen kiristymisestä.

Mutta eihän mikään takaa, etteikö veroaste nouse joka tapauksessa, vaikka rahat kerättäisiin valtionverotuksen kautta. Veronmaksajan kannalta on lopulta sivuseikka, kuinka monessa palasessa verokarhu oman osuutensa kahmaisee. Olennaista on kokonaisveroaste.