Lukijalta: | Miten lähipalvelut pelastetaan?

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (2007) aloitti sosiaali- ja terveyspalvelujen alasajon. Leveämpien hartioiden, vähintään 20 000 asukasta, seurauksena kustannukset nousivat enemmän niissä kunnissa, jotka lähtivät yhteistyörakenteisiin.

Nyt kun mennään vielä suurempaan väestöpohjaan palkkaharmonisointeineen, kustannukset nousevat lisää. Ja koska rahaa ei ole enempää käytössä, alkaa karsinta.

Jokainen aluevaaliehdokas, joka lupaa palvelujen parantamista, uusia tai maksuttomia palveluja ja lisäpalkkaa hoitajille, tosiasiallisesti ajaa lähipalveluja alas, koska kaikki lisämenot tarkoittavat sopeutustarvetta muualta. Vain tuottavuuden parantaminen voi pelastaa palveluverkon.

Hyvinvointialue on nimellinen toimija rajallisella harkintavallalla, ilman omia tuloja ja oikeutta järjestää palvelut haluamallaan tavalla.

­Valtiovarainministeriö osoittaa rahat alueille. Kyseessä on valtiollistaminen.

Palvelut keskittyvät, niiden saatavuus vähenee ja palveluja on haettava kauempaa. Kuntien veroprosentin leikkauksesta seuraa, että kunnilla on riittämättömät taloudelliset resurssit jäljelle jääviin palveluihin.

Tuottavuus turvaa lähipalvelut!

Tuottavuuserot ovat isoja eri toimijoiden välillä. Kaikki, jotka ihannoivat julkista monopolia monituottajamallin sijaan, löytävät tulokset edestään korkeampina veroina, työvoimapulana ja palvelujen keskittymisenä.

Nämä vaalit ovat ennen kaikkea talousvaalit, joissa kiinteällä valtiovarainministeriön osoittamalla rahamäärällä pitäisi saada mahdollisimman paljon aikaan ja turvata palveluverkko.

Tuotannon optimikoko vaihtelee palveluittain. Osassa palveluja on suurtuotannon etuja ja osassa suurtuotannon haittoja. Tämän perusasian tunnistaminen on avain siihen, miten tuottavuutta voidaan parantaa niin, että palveluverkkoa ei tarvitse ajaa alas. Ideologiapuheen sijaan tarvitaan ammatillista talousosaamista.

Tuottavuus turvaa lähipalvelut!

Juri Nieminen

Hämeen sitoutumattomat ry:n puheenjohtaja, aluevaaliehdokas (sit.) Asikkala