Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta: | Pelottava uhka idässä

Veljieni ja minun huoneen ikkuna oli suoraan itään. Ikkunasta oli matkaa valtakunnan rajalle 2 kilometriä. Elettiin kylmän sodan aikaa vuosina 1955–1963. Tämän kylmän sodan sain kokea omin korvin ja silmin, kun asuin kotona näinä vuosina.

Neuvostoliitolle oli jouduttu luovuttamaan naapurikunnasta, Uukuniemestä 70 prosenttia. Luovutetulla alueella, entisen Uukuniemen Sikopohjassa, oli Neuvostoliitolla sotilasalue pelottavan lähellä, noin 8 kilometriä valtakunnan rajasta.

Sotaharjoituksia oli usein syksyllä öiden pimetessä ja keskitalvella, yleensä kevääseen hiljenivät. Toiminta oli täysimittaista sotaa esittävää, ja toiminta ulottui välillä lähelle valtakunnan rajaa.

Äänessä olivat enimmäkseen konetuliaseet, mutta tykistökin oli mukana usein. Mig-hävittäjät ilmestyivät usein itäiselle taivaalle kirkkaana talvipäivänä. Näkyivät hyvin auringon kirkastamana. Aikansa lenneltyään häipyivät. Kerran yksi pyöräytti perässään v…n kuvan taivaalle. Ei oikein onnistunut haistatus, vähän huonosti näkyi meille länteen.

Muistan monta huonosti nukuttua yötä, kun seurailtiin tehokkaiden valorakettien ampumista. Ensin se kiinnosti, mutta kun olisi pitänyt nukkua, niin koko huone oli valoisa, kun raketti leijui ilmassa, ja laukausten äänet kuuluivat ikkunan läpi.

Kyllä mietti pieni poika yön tunteina, mitä jos ne lähtevätkin tulemaan sieltä Suomen puolelle? Kuka tulisi apuun? Aamulla piti lähteä väsyneenä kouluun.

Uhoamista ja pullistelua ne sotaharjoitukset olivat. Myös pelotetta, Suomi suomettukoon. Eivät ne kunnioitusta, eivätkä ihailua osakseen saaneet, aiheuttivat vain pelkoa ja epäluottamusta. Ne myös lisäsivät vihaa ja halveksuntaa, hyviä maita ja metsiä vienyttä valloittajaa kohtaan.

Isäni ja muutkin sodan käyneet miehet kylässä eivät mielellään puhuneet asiasta. Olivat vakavan näköisiä, kun kysyttiin, jos ne lähtevät tulemaan tänne, mitä sitten tehdään.

Kylmän sodan aika ei todellisuudessa loppunut vuonna 1991. Sama kylmän sodan aiheuttaja, pelottava vihollinen, on ollut idässä koko ajan. Nyt tämä sama vihollinen näyttää olevan voimansa tunnossa, eikö näytä mahtuvan rajojensa sisäpuolelle.

Putin sanoi Venäjän federaation liittokokouksessa saaneensa Venäjän kansan tuen ja ymmärryksen päätökselleen ratkaista Ukrainan kohtalo.

Aamulla, 24.2.2022 se sitten tuli, järkyttävä uutinen mitä pelättiin, Venäjä on hyökännyt Ukrainaan monesta suunnasta. Ei Venäjän kansa hyökännyt minnekään, vaan Putinin ja Kremlin joidenkin sairaiden aivot antoivat käskyn.

Nyt on koko maailmaa vastassa arvaamaton ja vaarallinen vihollinen. Miten tämä vihollinen pysäytetään tai miten minimoidaan sen aiheuttamat tuhot, nyt ja myöhemmin: Kaikkien Euroopan kansojen on pysyttävä yksimielisinä ja autettava niin paljon kun pystyvät Ukrainaa. Myös USA ja muidenkin demokraattisten maiden olisi oltava mukana tässä.

Toivottavasti Ukrainan kansa kestää viimeiseen asti puolustustahtoisena ja yksimielisenä. Kyllä Ukraina voi pelastua, jos se saa nopeasti lisää aseita. Sota opettaa sotimaan, jos on puolustustahtoa. Ja onhan Ukraina 40-miljoonainen kansa.

Entinen konesuunnittelija

Hollola