Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta: | Älykännykät lisäävät ilkeilyä

Jyrki Joensuu kirjoittaa painavaa asiaa (ESS 11.2.). Varmaan älykännyköiden tulo muutti ihmisten käyttäytymistä. Ensimmäiset uhrit olivat lapset. Sitten alkoi kaikenlainen vihapuhe, oli helppo piiloutua sähköisen viestinnän taakse, sieltä voi kaikenlaisia ilkeyksiä laittaa eteenpäin.

Sellainen asia kuin inhimillisyys poistui. Lasten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet, ei ihme, kun kouluissa ei saa pitää kuria, pelataan taistelupelejä, perheet hajoavat, mikä on trendikästä nykyisin. Nyt koulut pyytävät poliisia avuksi ongelmia ratkomaan.

Somessa voi lähettää vaikka miten ilkeitä sanoja toisesta henkilöstä. Näppis on varsinainen pilkkaosasto.

Katsoin netistä erästä keskustelua, siellä oli halveeraavia kommentteja, joista selvästi huomasi, että henkilö ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Olisi ollut myönteinen palaute, mutta ei kiinnostanut laittaa.

Kaikki asiat pitää hoitaa netissä, meidän vanhojen ihmisten pitäisi oikeastaan olla ”polleita”, kun nämä nuoret alan koulutusta saaneet henkilöt pitävät ilman muuta selvänä, että osaamme niitä käyttää.

Viimeisen vuoden aikana sinne nettisivuille on laitettu niin paljon tietoa, että pitää vaan tietää, mistä pääsee oikeaan kohtaan.

Lasten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet, ei ihme, kun kouluissa ei saa pitää kuria, pelataan taistelupelejä, perheet hajoavat, mikä on trendikästä nykyisin.

Joensuu jatkaa Hollolan Sanomissa tunnistautumisesta 23.2. Se on tietenkin oma lukunsa. Onkohan Joensuu koskaan kokeillut chat-keskustelua. Yleensä robotti ilmoittaa, että ei ymmärrä kysymystä. Mutta hienoa, että tällainen palvelu on.

Meiltä on kadonnut inhimillisyys. Kaikki hoidetaan vaan sähköisesti. Meistä on tullut sen orjia, paina vaan sitä nappulaa, mitä robotti käskee. Tämä alkaa olla kuin tieteis-kauhuelokuvasta. Paitsi, että me elämme sitä kaiken aikaa.

Nyt vielä korona vaikeuttaa tilannetta. Jossakin on pakko asioida henkilökohtaisesti. Mutta siinä on välissä pleksilasi ja kummallakin maski. Sitten tämä asiakaspalvelija puhuu tavallisella puheäänellä ja usein vielä kohdistaa puheen jonnekin muualle kuin kohti asiakasta. Sitten on närkästynyt, kun asiakas ei kuule. Eikä siellä pleksin takana ole ystävällistä ilmettä näkynyt. Kai nyt on niin vaikea aika, että ei voi hymyillä.

Ei luulisi olevan vaikeaa keksiä sellaista piuhaa, missä olisi luuri molemmin puolin lasia ja keskustelu onnistuisi.

Terttu Pihlava

Hollola