Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta: | Esko Järviset

Olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla, niin sanotussa alakoulussa. Koulu oli seurakuntatalossa kirkon vieressä, kirkkomäellä. Seurakuntatalo oli entinen pieni puukirkko, josta oli torni poistettu. Rakennuksessa oli alakoulu, kunnan kirjasto, koulun keittäjän asunto ja yksi vuokrahuoneisto.

Alakoulun opettajana toimi papin rouva. Miten oli opettajaksi päässyt, sitä ei tiennyt kukaan. Opettaja tuli tuskin koskaan ulos välitunnilla seuraamaan oppilaita. Isommat toisen luokan oppilaat saivat kiusata pienempiä miten vain halusivat.

Talvella yksi ensimmäisen luokan poika oli saanut uudet sukset, Esko Järviset ja uudet Kevytmeno-y-siteet. Niitä ihasteltiin välitunnilla, ei kukaan tiennyt kellään olevan samanlaisia. Joku sanoi, että Saaren pitäjän mestarilla miesten sarjassa oli Esko Järviset.

Kirkkomäeltä lähti pelto alamäkeen, ja pellon reunassa oli iso siirtolohkare noin sadan metrin päässä mäeltä. Yksi toisen luokan isokokoinen poika ei ihailun sanoja suksista maininnut, katseli vain kateellisen näköisenä vierestä ja sanoi pienelle pojalle: ”Et varmast uskalla laskii miun perästä tuosta mäistä”. Pieni poika nyökytteli innoissaan päätään: ”Ja kyllä uskallan”, sanoi.

Iso poika lähti laskemaan umpihankea siirtolohkaretta kohti ja pieni poika valmiille ladulle perään. Tullessaan lähelle siirtolohkaretta iso poika hyppäsikin äkkiä sivuun. Pieni poika ei tietenkään saanut vauhtia pysähtymään ja törmäsi kiveen. Uudet Esko Järviset menivät kärjestä kumpikin poikki.

Iso poika tuli takaisin kuin muina miehinä, ja pieni poika suksia kantaen perässä. Todettiin, että tahallaan se sen teki, kun oli kateellinen.

Kukaan ei uskaltanut mennä voiman käytön pelossa kantelemaan kenellekään. Pelättiin kostoa, ja pahimmassa tapauksessa joutumista ulkokäymälän kusiränniin makaamaan välitunnilla.

Tämä iso poika ja hänen lähes saman kokoinen kaverinsa olivat kostoksi jostakin tai vain huvikseen nostelleet pienempiä kusiränniin välitunnilla. Pieni poika joutui kävelemään kotiin viiden kilometrin matkan, katkenneet sukset kainalossa. Hiihtäen matka rajajääkärien hiihtämää latua pitkin oli paljon lyhempi.

Seuraavana aamuna poika tuli kouluun hiihtäen, ja suksetkin oli korjattu. Isä oli ollut vähän vihainen, mutta oli korjannut kuitenkin sukset. Isä oli naulannut suksen kärkiin koivuvanerin palat liitoskohtaan, kummallekin puolelle. Kyllä ne sukset kestivätkin sen jälkeen. Ja pito parani, mutta luistossa vähän hävisivät.

Myöhemmin ylimmillä luokilla iso poika sai Esko Järviset ja oli tarkka suksistaan. Kun hiihdettiin peräkkäin, ei saanut hiihtää missään tapauksessa kannoille, koska hänen Esko Järvisensä naarmuuntuvat. Ja kun ei ollut hyvä hiihtäjä, niin kannoille hiihtäjiä kyllä riitti.

Reino Kosonen

Entinen konesuunnittelija

Hollola