Pääkirjoitus 6.4.2022
Sota Ukrainassa laukaisi ketjureaktion, joka näkyy kalliimpana ruokana. Tuottajille siitä ei tuotantokustannusten nousun vuoksi näytä jäävän enempää kuin ennenkään.
Kun viime vuonna 50 hehtaarin viljatilan tuotantokulut siemenineen, kasvinsuojeluaineineen, lannoitteineen ja polttoaineineen olivat 23 000 euroa, tällä hetkellä kulut ovat 45 000 euroa (Maaseudun Tulevaisuus 10.3.). Suomalaisen maatalouden ahdingossa on huolestuttavinta se, että sen laaja-alaisuutta ja syvyyttä ei tunnuta laajemmin ymmärrettävän.
Moni viljelijä on suunnitellut jättävänsä ainakin osan pelloista viljelemättä juuri nyt, kun valtakunnassa tarvittaisiin huoltovarmuuden varmistamiseksi kaikki pellot kasvamaan. Syvimmässä ahdingossa olevat viljelijät suunnittelevat lopettavansa, koska rahat, varastot, voimat ja tulevaisuudenusko on lopussa.
Maatalouden perusongelma on markkinahintojen mataluus. Tuottajahinnat ovat liian alhaiset terveen ja kestävän liiketoiminnan ylläpitämiseksi. Kaupan ketjujen on maksettava jatkossa nykyistä enemmän elintarviketeollisuudelle, joka maksaa hinnankorotukset tiloille tilityshintoina maidosta, lihasta ja viljasta.
Suomen elintarvikehuollon omavaraisuuden palauttaminen on syytä aloittaa viivyttelemättä, sillä Ukrainan sodan vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia ja vakavia. Valtion on syytä aloittaa omavaraisuuden palautusohjelma, jolla elintarviketuotannon huoltovarmuus saadaan turvattua. Kriisin mahdollisesti kärjistyessä emme voi luottaa elintarvikkeiden tuontiin, sillä jokainen maa ruokkii yleensä aina ensin omat kansalaisensa.
Perusongelma on markkinahintojen mataluus.