Lukijalta | Salpakankaan–Tiilijärvien viheralueiden hakkuut ovat ylilyöntejä

Hollolan kunta on jättänyt Hollolan rakennusvalvontaan maisematyölupahakemuksen puiden kaatamiseksi taajamametsistä. Käsiteltävät metsät ovat virkistysalueilla asutuksen vieressä, maisemallisesti arvokkaissa kohteissa.

Hakkuut ovat niin sanottuja poimintahakkuita eli harvennetaan metsää, jotta saadaan tilaa nuoremmalle puustolle. Tavoite haiskahtaa talousmetsäajattelulle, vaikka kyse on virkistysmetsistä.

”Arvostetuimpia viheralueiden ominaisuuksia ovat kaunis maisema, rauha, hiljaisuus, metsän tuntu, luonnonmukaisuus ja tilan runsaus”, toteaa metsien terveysvaikutuksiin perehtynyt tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen jo vuonna 2005. Asemakaavan mukaisille viheralueille toimenpiteiksi riittää useimmiten niin sanottujen vaarallisten puiden kaataminen maalahopuiksi.

Kiersin sunnuntaina 15.5. Vähä-Tiilijärven ympäri, jonka pohjoispuoleisen monimuotoisen virkistysmetsän ja itäpuoleisen ulkoilutien varren kaunista, sekapuustoista metsikköä odottaa harvennus. Poimintahakkuita odottaa myös Keski-Tiilijärven itäranta ja toisaalla Salpakankaantien 1:n ja Okeroistentien väli sekä Hämeenlinnantien ja Salpakankaan ostoskeskuksen välinen liikennemelua taittava metsikkö.

Kauniista säästä johtuen vastaantulijoita oli useita. Otin hakkuusuunnitelmat puheeksi, kukaan ei tiennyt niistä mitään, mutta kuultuaan olivat järkyttyneitä tulevasta maisemanmuutoksesta. Heidän mielestään metsien pitäisi kasvaa sellaisenaan ilman yhdenkään puun kaatoa. Useimmiten asukkaat huomaavat reagoida vasta hakkuutöiden ollessa käynnissä. Mielipiteensä tulevasta voi lähettää 19.5. mennessä kunnan kirjaamoon.

Vähä-Tiilijärven ulkoilutien varrelta noin 50 metriä leveältä ja 200 metriä pitkältä metsäkuviolta kaadetaan arviolta sata puuta, osa 150-vuotiaista hongista ja lisäksi parhaassa kasvuiässä olevia mäntyjä ja koivuja. Ulkoilijalle vaarallisia, kaatumavaarassa olevia puita en havainnut ollenkaan.

Keski- ja Vähä-Tiilijärven välinen kuuden hehtaarin metsikkö on kaunis, mäntyvaltainen sekametsä, jossa toteutuu kaunis maisema, rauha, hiljaisuus, metsän tuntu, luonnonmukaisuus ja metsätilan runsaus. Virkistysmetsässä on paljon kulkijoita polkujen kuluneisuudesta ja leveyksistä päätellen.

Tämäkin asutuksen keskellä sijaitseva luonnonmetsä, Vähä-ja Keski-Tiilijärven vapaat ranta-alueet ovat asuinalueen arvoa nostavia tekijöitä. Samalla ne toimivat kuntalaisten pito- ja uusien asukkaiden vetovoimana.

Hakkuut suoritetaan koneilla, joiden aiheuttamat jäljet maastossa säilyvät pitkään, ja maanpinnan rikkoutuessa ravinteita valuu sadevesien mukana sinilevien uhkaamiin Tiilijärviin. Etenkin Keski-Tiilijärven jyrkän itärinteen ravinnevalumat voivat laajentaa sinileväkukinnot parhaille uimapaikoille.

Kunta, joka säilyttää luontoalueita lähellä asuma-alueitaan, on houkuttelevampi kuin toinen, josta ei virkistys- ja suojelualueita löydy. Osa kuntamme metsienhoitosuunnitelman päättäjistä ei asu kuntataajamassamme, eivätkä siten arvosta virkistysmetsien merkitystä hyvinvoinnillemme.

Olemme saaneet Unescon Geopark-statuksen. Järvien kierros maisemineen lienee osa sitä. On harkitsematonta pilata sitä myöntämälle maisematyölupa hakkuille.

Kirjoittaja on Hollolan ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja.