Hyvinvointialueen toiminnan käynnistyessä on luonnollista, että alueella hyvässä yhteistyössä toteutettua hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä jatketaan määrätietoisesti.
Monipuolinen tarkastelu hyvinvoinnin edellytyksistä ja tarpeista yhdistettynä analysoituun tietoon asukkaiden sosiaalisista olosuhteista ja terveydestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä mahdollistavat vaikuttavien, oikeudenmukaisten ja yhdenvertaisten päätösten tekemisen hyvinvointialueella.
Tärkeää on myös kyetä hallitsemaan ennalta ehkäisevän työn avulla kasvavaa korjaavien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta. Siinä onnistuminen luo pohjaa sille, että tarpeelliset palvelut kyetään jatkossakin järjestämään asukkaille mahdollisten taloudellisten paineiden yhteydessä.
Tarkasteltaessa tähän mennessä tehtyä ennalta ehkäisevän toiminnan kehittämistyötä voi myös havaita, että eri tahojen yhteisen tekemisen ohella on onnistuneesti tavoiteltu asukkaiden osallistamista. Tällä tavoin on saatu sellaiset olosuhteet, haasteet ja onnistumiset rikastamaan pohjatietoja, jotka eivät tilastoista näy.
Erityisesti kokemuksellinen tieto ennalta ehkäisevien työtapojen sopivuudesta ja toimivuudesta niin sosiaalisiin asioihin kuin terveyteen liittyvien ei-toivottujen kehityskulkujen yhteydessä on tärkeää. Olen vakuuttunut, että kun ennalta ehkäisevä työ perustuu tällaiselle yhteiselle tekemiselle, se voi aidosti rakentua vaikuttavaksi työotteeksi.
Lähes kaikkeen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan liittyy ihmisen kohtaaminen kasvokkain. Ennalta ehkäisevän työn onnistumisen osalta kohtaamisen rooli voi olla ratkaisevaa. Sen onnistumisesta seuraa hyviä vaikutuksia ja mahdollisesta epäonnistumisesta vähemmän toivottuja vaikutuksia. Suunnitelmallisinta kohtaaminen ja asioiden puheeksi ottaminen on erilaisissa palvelutapahtumissa. Niihin voidaan valmistautua ja niitä voidaan parantaa koulutuksella.
Huomionarvoista on, että kaikki ihmisten keskinäiset kohtaamiset päivittäisen elämän eri käänteissä ovat tärkeitä. Yksinäisyyden, syrjäytymisen ja osattomuuden tunnetta voidaan vähentää pienillä, myönteisillä eleillä kanssakäymisessä. Toisen mielipiteiden ottaminen huomioon, kuunteleminen ja itsestä pieneltä tuntuva muu jokapäiväinen huomaavainen ele voi jollekin olla päivän tärkein tapahtuma. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunne vahvistuu. Siten jokainen meistä voi osaltaan tehdä merkityksellistä hyvinvointityötä.
Tässä yhteydessä on välttämätöntä pohtia myös sitä, miten hyvinvointia voisi edistää heidän joukossaan, joiden toimintakyky on ikääntymisen, sairauden tai erilaisten vammojen johdosta jo heikentynyt. Osa heistä on jatkuvan hoidon, hoivan tai säännöllisen avun tarpeessa. Monen elämänpiiri on vahvasti kaventunut toimintakyvyn heikkenemisen myötä.
Heille järjestetään välttämättömät fyysiset palvelut. Se on tietysti tärkeää. Näillä, usein haurailla ihmisillä on kuitenkin myös inhimillinen tarve hyvinvoinnin kokemiseen. Aiheellista siten on mielestäni pohtia, miten näiden asukkaiden usein vaatimattomat tarpeet voidaan ottaa huomioon nykyistä paremmin.
Hyvinvointityötä tulee tehdä suunnitelmallisesti ja systemaattisesti. Vastuullisina toimijoina päättäjien velvollisuutena on tarjota kaikille asukkaille paitsi tuettua ja suunnitelmallista apua palvelutoimintana myös monipuolisia keinoja ja tukea omaehtoiseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.
Kirjoittaja on hollolalainen lääkintöneuvos, aluevaltuutettu sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunnan puheenjohtaja (kok.)