Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta. Tämä edellyttää nopeutettuja päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla sekä hiilinielujen vahvistamista.
Jokainen meistä on viime vuosina huomannut, kuinka ilmaston ääri-ilmiöt ovat myös Suomessa lisääntyneet. Toisekseen, kun katsoo tilastoja vuosikymmenien ajalta, niin vaihtelua on ollut aina. Silti on tärkeää, että olemme vastuullisia tulevaisuuden suhteen. Allekirjoitan tavoitteet, vaikka en kaikkea vouhkaamista ymmärräkään.
Vankkumattomana EU:n kannattajana joudun usein toteamaan, että siellä tehdään myös täydellistä pölhökustaa-politiikkaa ja säännöksiä, joista osa liittyy juuri ilmastonmuutoksen torjuntaan. Puukiukaiden lämmityskiellollako maailma pelastetaan? Samaan kategoriaan lienee kuuluvat leivinuunit ja varaavat takat.
Siinähän sitä olisi pohdittavaa mennessä kohti tulevaa talvea. Isossa kuvassa tuntuu käsittämättömältä, kun energiapolitiikassa ”housut on jo kintuissa”, kuinka huonosti länsi on ollut varautunut Venäjä-riippumattomuuteen.
Huumeongelma on yhteiskunnallisesti äärimmäisen vakava.
Vastuullisuus ilmastotoimissa pitää säilyttää, mutta tarvitaan arkista maalaisjärkeä, tolkun politiikkaa ja käytännön ratkaisuja. Se on usein osoittautunut pitkässä juoksussa hyväksi. Ellei hallitus toimi nopeasti energianhinnan suitsimisen osalta, saattaa talvella tulla kylmä.
Toinen hiilineutraalisuuden lisäksi ilmaa kirkastava hanke on Savuton Suomi. Tupakkalain tavoite on myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen vuoteen 2030 mennessä.
Itse lopetin tupakoinnin 2001, ja se on yksi elämäni hienoimpia päätöksiä. En kannusta ketään tupakoimaan. Luulen, että jos tupakka keksittäisiin tänään, se kriminalisoitaisiin niin kuin huumeet. Tässä tämä iso ristiriita juuri on. Samalla kun tupakoitsijoiden tupakkahuoneet ovat vähentyneet, puuhataan veronmaksajien rahoilla huumeiden käyttöhuoneita.
Huumeongelma on yhteiskunnallisesti äärimmäisen vakava ja pelottava ongelma. Se ei kuitenkaan mahdu minun päähäni, että rikollista toimintaa tuettaisiin verovaroilla, kun rahat eivät riitä edes ihmisten välttämättömiin tarpeisiin.
Käyttöhuoneet vaatisivat lainsäädännön muutoksen. Helsinki on tehnyt jo 2019 esityksen hallitukselle käyttöhuonekokeilun aloittamisesta, mutta ei ole nykyhallitus vienyt asiaa pätkääkään eteenpäin. Miksi?
Mikäli lainsäädäntöä muutetaan käyttöhuoneet sallivaksi, niin muutetaanko myös huumeiden maahantuontivaltuuksia? Huumeiden hankkimisen rinnalla kulkee vakavaa omaisuus-, väkivalta-, ja salakuljetusrikollisuutta. Kuinka paljon työttömyyskorvauksia ja toimeentulotukea menee huumeiden rahoittamiseen ja elämän tuhoamiseen, kun tukien tarkoitus on säilyttää elämä?
Koulutusta vaille valmiina päihdeterapeuttina ajattelen, että paljon enemmän olisi resursoitava ennalta ehkäisyä ja varhaista puuttumista kuin huumeiden käytön helpottamista. Apua eroon pääsystä, eikä apua käyttämiseen.
Kirjoittaja on hyvinvointialueen hallituksen jäsen, maakuntavaltuuston puheenjohtaja ja Asikkalan kunnanhallituksen puheenjohtaja (kok.).