Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 2.11.2022 | Digitaalinen pelaaminen on valtavirtaa

Moni varhaiskeski-ikäinen muistaa, kuinka joulupukki toi nelisenkymmentä vuotta sitten ensimmäisen kotimikron kotiin. Ensimmäisen sukupolven kotimikroja myytiin hyöty- ja viihdelaitteina. Mainoksissa kehuttiin, kuinka äidit saisivat nyt ruokareseptinsä järjestykseen tietokoneelle, ja kotitalouden kuluja ja menoja olisi helppo seurata sopivan hyötyohjelman avustuksella.

Armottoman kankeilla, hitailla koneilla ja rajallisilla tallennusjärjestelmillä moinen hyötykäyttö jäi nopeasti, ja koneet olivatkin pääosin teinien pelikäytössä. Digitaalinen pelaaminen on noista ajoista kasvanut valtavirran huviksi, ja esimerkiksi tuoreesta Ehyt ry:n teettämästä kyselystä selviää, että digipelaamisen suosio nuorison keskuudessa kasvaa edelleen. Vain noin 9 prosenttia kyselyyn vastanneista 15–17-nuorista kertoo, ettei omassa kaveripiirissä pelata lainkaan digipelejä.

Vastauksissa korostui myös pelaamisen sosiaalinen luonne. Myös asiantuntijat ovat tunnistaneet pelaamisen psykososiaaliset, hyvinvointia tukevat hyödyt. Peliympäristöt ovat myös korvanneet monia fyysisen yhdessäolon paikkoja.

Pelaaminen on mieluinen vapaa-ajan viettotapa myös monelle aikuiselle ja ikäihmisellekin. Julkinen keskustelu pelaamisen vaikutuksista on kuitenkin keskittynyt sen haittavaikutuksiin, ehkä liikaakin.

Tämän päivän digitaaliset pelit ovat monenkirjava kokonaisuus. On juonettomia ja juonellisia, hauskoja ja haudanvakavia pelejä. Kuten muissakin medioissa, osa peleistä on lapsille, osa aikuisille.

Pelaamisen tapojakin on erilaisia. Pelaaja voi harrastaa intohimoisesti jotain tiettyä peliä, pelata toista kevyenä ajanvietteenä ystävien kanssa ja naputella kolmatta bussimatkoilla aikaa tappaakseen, tai tehdä kaikkea kolmea saman pelin ääressä. Pelien, pelaajien ja pelitilanteiden yhdistelmiä on rajaton määrä.

Digitaalinen pelaaminen olisi syytä nähdä yhä enemmän kulttuurisena toimintana siinä, missä kirjojen lukeminen, elokuvaharrastus tai vaikkapa taidenäyttelyissä käyminen. Onpa suomalaisella peliteollisuudella jo oma merkityksensä kansantaloudellekin. Keskustelussa on syytä huomioida myös nämä positiiviset asiat.