Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kirkko on arvokkain perintömme ja paras arvopohja lapsillemme

Aikamme kriisit, mutta myös rauhan ajat haastavat yhteiskunnan ja kirkon. Elävä kala ui vastavirtaan. Kirkko on elävä, kun se pysyy tunnustuksessaan ja hoitaa tehtävänsä eli julistaa avoimesti Jumalan lakia ja evankeliumia.

Sanoma kuuluu erottelematta kaikille, ja jokainen saa kuulla, että hän voi saada syntinsä anteeksi ja pelastua Kristuksen sovitustyön kautta. Kirkkoon ei sovi tuoda vieraita oppeja Raamatun ja tunnustuksen ulkopuolelta, ne vesittävät kirkon sanoman.

Elämme kristinuskon kannalta vaikeaa aikaa: lännessä on suuri luopumus, idässä totalitarismi ja barbaria, etelässä paljon köyhyyttä ja turvattomuutta. Raamatun sanoma on saanut ihmeitä aikaan.

Historioitsija Teemu Keskisarja sanoo, että ”kristinusko on parasta, mitä tälle maalle on tapahtunut. Sen varaan on rakentunut kulttuuri, koulutus, demokratia ja tasa-arvo.” Jeesus antoi meille arvot: hän löysi lapsen ja lähimmäisen ja antoi heille ihmisarvon. Hän antoi naiselle tasa-arvon miehen rinnalla. Näin ei ole muiden uskontojen alueilla.

Olemme eläneet vuosikymmeniä kestäneen rauhan ja hyvinvoinnin ajan. Olemme nähneet, että etenkin nuori sukupolvi alkaa helposti protestoida, ellei sitä haasteta kunnolla. Vuonna 1968 Suomessa oli ”hullu vuosi”. Suuret ikäluokat alkoivat ottaa yhteiskuntaa haltuun. He saivat poliittisia vaikutteita ulkomailta ja toisaalta vapauden ja kapinan ajatuksia nuorisomusiikin kautta.

Aatteellisesti heräävä opiskelijapolvi valtasi innostuksissaan Vanhan Ylioppilastalon. Siitä lähti käyntiin myös kristillisten arvojen myllerrys ja maallistuminen, joka jatkuu yhä. Sota-ajan vanhempien perinteiset arvot eivät enää kelvanneet, lähes kaikki piti muuttaa.

Alkoi taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin aika, ja lääketiede toi markkinoille e-pillerin. Elämä muuttui, seksi vapautui ja kristillinen viitekehys haluttiin unohtaa. Kirkko, joka oli siihen asti ollut henkisen elämän voimavara ja oli avannut monelle elämän tarkoituksen, alettiin nähdä taantumuksen linnakkeena. Samalla menetettiin yhteys kristilliseen kulttuuriperintöön, jonka pohjalle oman kansan nousu ja vahvuus oli rakentunut.

Maassamme on oleellista, että kristillinen perintö ja uskonnon keskeinen merkitys kerrotaan kaikille, varsinkin uusille sukupolville koululaitoksen ja rippikoulun kautta. Kirkkoa on syytetty vanhoillisuudesta ja kyvyttömyydestä uudistua.

Todellisuudessa kirkon historia todistaa päinvastaista. Kirkko on opettanut kansat lukemaan, perustanut kouluja ja yliopistoja. Kirkkoa on syytetty inkvisiosta ja muista hirmuteoista. Näiden tekijät eivät ole lukeneet Raamattuaan. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu, Jeesus opetti.

Tätä Kristuksen kirkkoa kristityn tulee puolustaa nyt myös käytännössä. Kirkon työntekijöillä ja johdolla on kasvava vastuu siitä, että kirkko seuraa julistuksessaan Jeesusta. Jokaisesta puheesta meidän tulee Herran lampaina etsiä Hyvän Paimenen ääntä ja vaelluksessamme seurata sitä. Jumalan sanasta elävä kirkko on parasta, mitä kansallemme voi myös tulevina aikoina tapahtua.

Kirjoittaja on seurakuntavaaliehdokas Asikkalasta.