Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Vääksyn A-koulun kohtalo

Asikkalan kunnanvaltuusto päätti repiä paikkakunnan kauneimman rakennuksen ja samalla oman historiansa muistomerkin ja teki naurettavaksi paikallisen kotiseututyön, kaikki poliittiset puheet paikallisen kulttuurin arvosta. Seuraava askel on kyläkoulujen purkaminen.

Kun on tiedossa, kuinka paljon purkamista on vastustettu, kunnanvaltuuston pitäisi jättää vanha koulu paikoilleen eikä repiä ylimielisellä päätöksellä kuntalaisten keskuuteen katkeraa kulttuurihaavaa. Asikkalan historia ei tule antamaan A-koulun purkamista koskaan anteeksi, jos täällä vielä omaa kunnallista toimintaa tulee olemaan.

Vääksyn vanhasta koulusta olisi mielestäni voitu pienin kustannuksin tehdä kunnan kokoontumis- ja harrastustalo, jonne kuntalaiset olisivat voineet kokoontua ilmaiseksi niin kuin liikuntatiloihinkin. Kokoontumistalona koulu ei vaadi suuria korjauskustannuksia, siihen voisi hyvinkin riittää se raha, mikä nyt käytetään koulun purkamiseen.

Muutamassa paikallisyhdistyksessä mukana olleena tiedän, kuinka vaikea Vääksyssä on löytää kokoontumistilaa ja harrastuspaikkaa, edes jotain tilaa, jossa yhdistyksen johtokunta voisi vakituisesti kokoontua.

Toimivat koulut ovat kouluja, niin kuin uusi lukiokin, ei niistä voi lopultakaan tulla kuntalaisten vapaita kokoontumispaikkoja. Koulun säilyttäminen olisi ollut todellista investointia paikalliseen sosiaaliseen elämään ja yhteisöllisyyteen. Ilman toimintatiloja kunnan kulttuuristrategia jää tyhjäksi puheeksi.

Onhan täällä pumptrack, skeitti, fidget, taido, LCSPanthers, FC Power, pilates, fascia method, skydive, showjazz, hathajooga, cheerleading, parkour, kantritanssi ja Park run; incoach ja kulttuurijohtaja. Onko Asikkala tyypillinen pikku periferia, jossa oma paikallisuus on jäänyt anglo-amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin jalkoihin, jossa moderni on oman paikallisuuden halveksimista ja amerikkalaisen bisneskulttuurin matkimista?

Toimiessani tilapäisesti Asikkalan kotiseutumuseon oppaana olen tavannut asikkalalaisia, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin käyneet kotiseutumuseossa eivätkä edes tienneet, että sellainen on olemassa. Olen elämäni aikana kiertänyt luennoimassa kymmenissä pitäjissä suomalaisesta kansankulttuurista, mutta missään ei ole ollut yhtä vähän kiinnostuneita kuulijoita kuin Vääksyssä.

Tulevina vuosina kysytään, mikä merkitys Asikkalassa on kotiseutuhengellä, yhteisellä sosiaalisella pääomalla, halutaanko täällä puolustaa paikallista olemassaoloa. Kun sote-uudistus tulee lopullisesti voimaan, alkaa kuntalaitoksen alasajo. Vai uskotaanko täällä, että Suomen kaltainen valtio kykenee pitämään pystyssä neljä poliittista hallintokerrosta ja viidet vaalit.

Kirjoittaja on Vääksyssä asuva Helsingin yliopiston kulttuuriantropologian emeritusprofessori.