Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 23.11.2022 | Mistäs sitä nyt oikein äänestettiinkään?

Sunnuntaina käytiin seurakuntavaalit, joissa äänestettiin jälleen seurakuntien päättävien elinten luottamusjäsenet tuleviksi neljäksi vuodeksi. Vaalien valtakunnallinen äänestysprosentti jäi tälläkin kertaa odotetun alhaiseksi 12,7 prosenttiin. Vain siis noin joka kymmenes seurakuntalainen on kiinnostunut siitä, miten hänen verorahojaan seurakuntien työssä käytetään.

Yhdessä maailman maallistuneimmasta yhteiskunnissa on ymmärrettävää, että hengenasiat eivät välttämättä tuo valtavia ruuhkia äänestyspaikoille. Jos oma yhteys seurakuntaan jää ainoastaan rippijuhliin, avioliittoon vihkimisiin, kastejuhliin ja hautajaisiin, niin kiinnostus äänestää on varmasti vähäistä.

Äänestysprosentti jäi odotetun alhaiseksi.

Kuitenkin seurakunnat tarjoavat hengellisen työnsä ohella monenlaista hyvää yhteiskunnalle. Se, millä tavoin ja minkälaisin painotuksin seurakunnat tätä hyvää yhteiskunnalle pyrkivät tuottamaan, ei ole yhdentekevää.

Pitäisikö paikallisen seurakunnan suunnata avustustyössään voimavaroja vanhustyöhön, lapsiin ja nuoriin vaiko köyhien auttamiseen? Kuinka paljon rajallisia voimavaroja on suunnattava seurakuntalaisten henkiseen tukemiseen ja kriisiapuun?

Vaalikoneesta selvisivät monen ehdokkaan arvovalinnat, vaikka ehdokas ei olisikaan henkilökohtaisesti tuttu.

Oletettavaa on, että matalan äänestysprosentin myötä konservatiiviset äänet kuuluvat voimakkaimmin käydyissä vaaleissa. Se on harmi niiden kannalta, jotka kannattavat kaikille avointa, tasa-arvoista ja syrjimätöntä seurakuntaelämää.

Niiden vaaleissa nukkuneiden äänioikeutettujen, joiden mielestä kirkon arvomaailma on kenties ummehtunut ja turhan vanhoillinen, on turha arvostella kirkkoa, sillä he ovat jättäneet käyttämättä mahdollisuutensa vaikuttaa. Uudistuvaa kirkkoa on turha odotella, jos ei itse osallistu sen luomiseen.