Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 30.11.2022 | Makaaberi tanssi haudoilla

Jalkapallon maailmanmestaruuskisoja pelataan parhaillaan maassa, jossa YK:n vuonna 1948 julistamat yleismaailmalliset ihmisoikeudet eivät toteudu. Upporikas Qatar on ostanut kisaisännyyden rahoillaan ja samalla sanellut Kansainväliselle jalkapalloliitto Fifalle sananvapauden rajat. Rajat, jotka poikkeavat räikeästi länsimaisesta käsityksestä ihmisoikeuksista.

Amnestyn mukaan ennen kisoja Qatarissa on kuollut tuhansia siirtotyöläisiä jättimäisillä stadiontyömailla. Julkisuudessa on puhuttu yli 6 500:sta työmailla kuolleesta työläisestä. Vertailun vuoksi YK on arvioinut, että Venäjän raakalaismaisessa hyökkäyksessä Ukrainaan on kuollut tähän mennessä 6 595 siviiliä. Luku on yli kolme neljännestä Asikkalan asukasluvusta ja yli puolitoista kertaa nykyisten kärköläläisten määrä.

Tuollainen määrä ihmisiä haudoissa vihreän veran karnevaalin vuoksi. Kansainvälinen jalkapalloliiton voisi tässä valossa julistaa terroristiseksi järjestöksi samoin kuin EU:n parlamentti juuri julisti Venäjän terrorismia tukevaksi valtioksi.

Jotkut jalkapallon seuraajat ovat kertoneet ostavansa aneita, jotta voisivat katsoa MM-kisoja puhtaalla omalla tunnolla. Jokaisesta katsotusta pelistä tai vaikkapa tehdystä maalista on kilahtanut lahjoitus Amnestylle, Unicefille tai Punaiselle Ristille. Mutta minkä hintainen on ihmishenki? Entäpä 6 500 ihmishenkeä?

Jotkut lajiasiantuntijat ja -kommentaattorit ovat väittäneet, että jalkapallo elää pelinä erillään politiikasta ja että pelien lomassa voidaan nostaa Qatarin surkea ihmisoikeustilanne koko maailman tietoisuuteen. Valitettavasti jalkapallo ei elä missään tyhjiössä, ja on mahdotonta katsella maailman kauneinta peliä sekuntiakaan nyt, kun sitä pelataan tuhansien ihmisten hautojen päällä.

Kisojen täydellinen boikotointi olisi ollut kansallisille palloliitoille, maajoukkuepelaajille ja kannattajille paikka osoittaa Fifalle ja Qatarille, että ihmisoikeudet ovat arvona loukkaamattomat. Niin ei käynyt.

Muutamia vaisuja mielenilmauksia kisoissa on toki jo nähty. Saksan joukkue peitti joukkuekuvassaan suunsa käsillään. Iranin pelaajat osoittivat tukeaan kotimaansa naisten oikeuksien puolesta taisteleville, Saksan maalivahti Manuel Neuer kantoi käsivarressaan Fifan Qatarin pyynnöstä kieltämää sateenkaarinauhaa, tosin häveliäästi pelipaitansa hihan alla. Se on liian vähän. Kansainvälinen jalkapallo on valitettavasti rikki, eivätkä kansalliset liitot saati pelaajat ole sitä valmiit korjaamaan.