Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarvitsevat ihmiset toivovat palvelujen järjestäjältä hyvin saavutettavia ja saatavia palveluja. Palveluja antavilta ammattilaisilta he odottavat saavansa sujuvia, vaikuttavia palveluja, asiantuntevaa apua, tarvittavaa tukea ja selkeitä ohjeita.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestäjänä hyvinvointialue joutuu tarkastelemaan järjestämisvelvoitettaan monesta näkökulmasta. Tehtävää ei helpota tiukaksi osoittautunut talous. Alueelle saatava rahoitus ohjaa itsehallinnollista hyvinvointialuetta pohtimaan keinoja palvelujen turvaamiseksi ja sujumiseksi. Tämä on päättäjiä vahvasti velvoittava.
Tilanne ohjaa pohtimaan muun muassa, onko vallitseva toimintojen järjestäminen sujuva ja taloudellinen. Pohdintaa tehdään tilanteessa, jossa tiedossa on kertynyt hoitovelka ja maanlaajuinen henkilöstöpula. Samalla on kyettävä tekemään pitäviä ratkaisuja varsinkin eniten palveluja ja tukea tarvitsevien, toimintakyvyltään tai sosiaalisen tilanteensa osalta heikentyneiden ihmisten kannalta.
Helposti päätyy miettimään, mitä nyt vielä voidaan parantaa ja tehostaa, kun kehittämistyötä on tehty vuosikausia? Lisäksi tosiasia on, että täällä Päijät-Hämeessä on jo tehty sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio hyvinvointiyhtymän pohjalle. Näin on, mutta toisaalta nyt on mahdollisuus jatkaa palvelujen toiminnallista yhteensovittamista, kun hyvinvointialue saavuttaa lopullisen muotonsa.
Toiminnallisen integraation vahvistaminen koskee mielestäni erityisesti perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa sujuvassa yhteistyössä sosiaalipalvelun kanssa. Käytännössä se tarkoittaa hoito- ja palvelupolkujen sekä palvelukokonaisuuksien toimivuuden ajantasaista tarkastelua. Siinä varmistetaan jälleen kerran asiakaslähtöinen toimintatapa ja sovitetaan yhteen palvelut ja niiden jatkuvuus, palvelunkäyttäjien toimintakyvyn mukainen kuntoutus, seuranta, neuvonta ja selkeä ohjaus.
Moniammatilliseen toimintatapaan perustuva toimintamalli, jossa palveluprosessit mukautetaan tiiviiseen eri ammattiryhmien yhteistyöhön, on myös vaikuttava ja kustannustehokas. Se on myös järkevä vastaus ajankohtana, jolloin pula henkilöstöstä on todellisuutta.
Palvelutoiminnan tarkastelu kannattaa ulottaa aivan asiakas- ja potilaskohtaamisen tasolle asti, jolloin käyttäjien näkökulmat saadaan käyttöön. Tällöin kyse on palveluohjauksesta, palveluja koskevasta selkeästä tiedottamisesta, henkilökohtaisesta ohjauksesta ja neuvonnasta.
Palvelutoiminnan uusimpien tapojen sujuvuus on tärkeää myös varmistaa niihin toisinaan liittyvän epätietoisuuden välttämiseksi. Tällöin kyse on esimerkiksi takaisinsoittopalvelun toteutumisesta luvatulla tavalla määräaikana.
Tärkeää mielestäni on myös toteuttaa sinänsä käyttökelpoisten digitaalisten etäpalvelujen selkeä ohjeistaminen käytettäviksi vain niille soveltuvissa sairaus- ja oireryhmissä ja niiden käyttöön kykenevissä asiakasryhmissä. Mahdolliset terveyshyötyä tuottamattomat palvelutapahtumat useimmiten lisäävät myös tarpeettomia kustannuksia hyvinvointialueella.
Palvelutoiminnan onnistumiseen vaikuttavat osaltaan monet pieniltä tuntuvat asiat. Toiminnallisen ja taloudellisen lopputuloksen kannalta niiden sujuminen on tärkeää.
Kirjoittaja on hollolalainen lääkintöneuvos, LT, yleislääketieteen ja ympäristöterveydenhuollon erikoislääkäri ja aluevaltuutettu (kok.).