Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 14.12.2022 Maltti mukana, kun lumisade kurittaa

Valkoinen kurittaja eli talvinen lumivaippa peitti maan viime viikolla. Maisemaa valaiseva lumikerros on tervetullut, mutta kuntien talvikunnossapidon väelle alati yltyvä lumisade tietää hikoilun hetkiä.

Kun lunta tulee taivaan täydeltä usean vuorokauden ajan, sitä ehtii kertyä kinoksiksi sinne tänne, vaikka koko aurauskalusto olisi yötä päivää liikkeellä.

Aina voidaan kysyä, voisivatko kunnat lyödä talvikunnossapitoon yksinkertaisesti niin paljon rahaa, että tiet ja väylät pysyisivät moitteettomassa kunnossa, vaikka lunta tulisi yötä päivää läpi talven. Mutta sekin raha olisi pois jostain muualta, kenties tärkeämmästä.

Vaihtaisi mokoma välillä auraussuuntaa.

Joitakin harmittaa se, että työmatkan joutuukin tarpomaan hangessa tai se, että aura on heittänyt loskavallin juuri siihen pihatien suulle. Vaihtaisi mokoma välillä auraussuuntaa, että saisi naapurikin tuta. Se vasta risookin, kun tuttu tienvarsipaikka onkin muuttunut hetkellisesti lumen varastointipaikaksi.

Sekin kismittää, jos aura-autoa ei näy eikä kuulu siellä omalla sivutiellä tai kotikadulla, vaikka kuinka toivoisi.

Siinä kohtaa on hyvä muistaa, että neljän vuodenajan Suomessa tulee väkisin päiviä, jolloin ihmisvoima jää luonnonvoimien jalkoihin. Onni on, että se on yleensä väliaikaista. Meitä eivät maanjäristykset tai hurrikaanit koettele.

Kun demokratiassa elämme, kunnan ja urakoitsijoidenkin työntekotavoista voi olla eri mieltä. Kommentoida saa, palautetta voi antaa. Niin pitääkin. Mutta naama punaisena puhelimeen karjuminen, pahimmillaan toistuvasti, ei ole oikea tapa. Ihan jo siksi, että langan toisessa päässä on toivottavasti ihminen, ei robotti.

Sen pitäisi riittää syyksi. Sama pätee muillakin elämänaloilla, olkaamme ihmisiä toisillemme.