Hollolan kunnanvaltuusto kokoontui 12. joulukuuta. Jätin pitämättä lohdutuspuheenvuoron äänestyksessä hävinneille Hälvälän koulun asiassa. Politiikassa saa hienoja kokemuksia, kun luottamushenkilön pitkään toivoma tavoite toteutuu. Äänestyksessä tappiolle jääminen kismittää aina. Suurin osa päätöksistä ei herätä tunteita (onneksi).
Koulunkäyntiin liittyvät seikat ovat tunnepitoisia. Jokaisella aikuisella on pysyvästi eläviä kokemuksia koulusta. Kiusaamisesta jää elinikäisiä traumoja. Kaikenlaiset omat tunnekokemukset heräävät koulusta puhuttaessa.
Monien kuntapäättäjien lapset ovat koululaisia. Heidän hyvinvointinsa ja oppimisensa on vanhempien sydämen asia. Mutta mikä koulunkäynnissä on tärkeintä? Siitä keskusteltiin Hollolan valtuustossa.
Minäkin olen käynyt koulua. Kansakoulun kolmannella luokalla oli 44 oppilasta ja koko koulussa yli 2 000 oppilasta. Koulumatkat enimmillään kaksi kilometrä. Anoppini lapsuudenkoti oli Ilomantsissa, ja koulu oli Turussa. Myös Elias Lönnrotilla oli pitkä matka, joka taittui talvella, kun Elias pantiin samaan rekeen talollisen pojan kanssa.
Luokkatoverini Tampereen lukiossa teki läksynsä koululla linja-autoa odottaessaan. Viiden sisaruksen täyttämässä yhden kamarin kotimökissä ei saanut lukurauhaa. Hovioikeudenneuvos kuoli kuukausi sitten.
Palataan Hälvälän koulun kohtaloon, josta päättäminen on pitkittynyt. Kauhukuvia on esitetty, kuten joutuminen isoon kouluun. Tosiperäinen tieto: myös pienessä koulussa kiusataan! Ja pirullisemmin kuin isossa, koska kiusatulla ei ole kavereille vaihtoehtoja.
Pienen koulun välituntivalvonta voi olla kelvotonta. Erään koululautakunnan puheenjohtaja uhkasi koulutoimen johtajaa tutkintapyynnöllä välituntivalvonnan laiminlyönnin vuoksi. Pieni koulu ei aina ole taivas. Kun tunteet vaikuttavat voimakkaasti, tosiasiat katoavat. Valtuustossa syytettiin virkahenkilöitä huonosta asioiden valmistelusta. Tunteet selittävät tämän, eivät tosiasiat.
Valtuuston kokouksessa virkahenkilöt ottivat tyynen näköisinä moitteet vastaan. Olivat kai psykologisesti oppineita? Olin ollut hereillä niissä tiedotustilaisuuksissa, joissa virkahenkilöt huolellisesti selvittivät, mistä tosiasiallisesti on kysymys, taloudelliset merkitykset ja oppilaslukumäärät.
Jos jotain kehittäisi vastaisen varalle, niin virkahenkilöiden tiedottaminen olisi selkeämpää, tiiviimpää ja havainnollisempaa. Se ei saa kuntalaisille vastenmielisiä tosiasioita katoamaan, mutta helpottaisi välttämättömyyden hyväksymistä. En ole karsea ennustajaeukko, mutta kovia aikoja on tulossa. Varautuminen kannattaa aloittaa ennen kuin paniikki iskee.
Kirjoittaja on hollolalainen kunnanvaltuutettu (ps.).