Euroopassa riehuva sota, energiakriisi, Suomen turvallisuus, valtion ennätyksellinen velkaantuminen, taantuman uhka, inflaatio, hiipuva kasvu ja ikääntyvä väestö, nuorison pahoinvointi ja katuväkivalta, sote-uudistuksen onnistumiseen liittyvä epävarmuus, kotitalouksien pahenevat toimeentulo-ongelmat, ilmastonmuutos ja luontokato...
Poikkeukselliset ajat tuovat kevään vaalikeskusteluihin poik‑keuksellisen järeitä teemoja. Monet niistä ovat merkittävyydeltään ja kokoluokaltaan sellaisia, että tavallinen ihminen tuntee helposti olonsa pieneksi ja voimattomaksi niiden edessä. Niinpä kyseisten aiheiden ympärillä pyörivä keskustelu saattaa jäädä myös etäiseksi, oli kyse kuinka tärkeästä asiasta tahansa.
Moni äänestäjä saattaakin mieluummin kiinnittää huomiota yksittäisiin konkreettisiin kysymyksiin, joiden avulla on helpompi hahmottaa ehdokkaiden ajattelua ja arvoja. Aina ei tarvitse kyse olla edes sellaisista asioista, joista vaaleilla valittavat päättäjät päättävät. Vaalitoreilla ihmiset haluavat usein valtakunnallisten teemojen ohella kysellä eduskuntavaaliehdokkailta heidän näkemystään paikallisista kuntapolitiikan piiriin kuuluvista asioista.
Vaikka näistä paikallisesti merkittävistä asioista ei päätetä Suomen eduskunnassa, ehdokkaiden paikallisiin kysymyksiinn antamat vastaukset saattavat parhaimmillaan antaa mielenkiintoista tietoa siitä, miten ehdokas hahmottaa kiistanalaisten asioiden eri näkökulmia ja argumentoi näkemyksiään. Se ei ole äänestäjän kannalta lainkaan huono asia, jos vaihtoehtona on eduskuntakampanjoinnin yhteydessä tyypillisesti kuultava ympäripyöreä puhe: ”Nyt on aika kääriä hihat, saada Suomi nousuun ja kaikki samaan veneeseen...”
Päätöksenteon tasot sekoittuvat vaalien alla perinteisesti myös toisinpäin: kunnallisvaalien lähestyessä vaalikojuilla riittää puhetta myös valtakunnallista kysymyksistä.
Sekoittumisilmiössä ei ole sinänsä mitään yllättävää: äänestäjän arki on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja päätöksentekokoneistojen rajat ovat vain veteenpiirrettyjä viivoja.
Jokaisella on oikeus tehdä äänestyspäätöksensä tasan sillä perusteella kuin haluaa. On kuitenkin syytä toivoa, että jokaiselle äänestäjälle on selvää, mistä asioista missäkin vaaleissa on oikeasti kyse ja mistä ei. Muussa tapauksessahan päätös tulisi tehtyä erehdyksessä väärin perustein.
Tulevissakin eduskuntavaaleissa riittää myös näkökulmia, joissa valtakunnallisen tason päätöksenteko ja paikallinen näkökulma todellakin liittyvät oleellisesti toisiinsa.
Tulevalla hallituskaudella nykyisen hallituksen tekemiin raidelinjauksiin pitäisi saada tolkkua siten, että itärata kuopataan ja toteutetaan sen sijaan itäisen Suomen yhteyksien nopeuttaminen nykyisiä ratoja parantamalla.
Maantieliikenteen puolella olisi puolestaan syytä muuttaa Nastolan Uudenkylän ja Kouvolan välinen valtatie 12:n osuus todelliseksi valtatieksi nykyisen kylätien sijaan.
Koulutus- ja tutkimuspuolella kaikki mahdollinen valtion tuki ja panostus on tarpeen, jotta hyvässä nosteessa oleva paikallinen korkeakoulutoiminta voi jatkaa kasvuaan ja kehittymistään.
Näistäkin voi tentata ehdokkaita, jos maailmanpoliittiset kuviot tuntuvat liian isoilta asioilta ja paikalliset katulinjaukset liian pieniltä. Näissä vaaleissa todellakin riittää näkökulmia ja teemoja.