Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Koulutusuudistus ja lasten jaksaminen aikuisten vastuulla

Tulevaisuutemme yksi peruskulmakivemme on kasvava ja hyvinvoiva sukupolvi. Se joka jaksaa jatkaa työtä, rakentaa ja ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa jatkossa Suomessa. On huolestuttavaa havaita, että uutta kasvuamme varjostaa näköalattomuus, toivottomuus, pahoinvointi, masennus sekä mielenterveysongelmat.

Ongelmat korostuvat kouluissa oppimisvaikeuksina ja keskittymiskyvyttömyytenä, mutta jo varhaiskasvatuksessa esiintyy moninaisia sopeutumisongelmia, aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Perheiden varhaisen tuen puute näkyy lastensuojelullisten toimenpiteiden kasvuna sekä huostaanottojen lisääntymisenä.

Tukiperheistä on pulaa. Asiat eivät ole hyvin monessakaan perheessä.

Hyvinvointi on jakautunut epätasaisesti. Lapsiperheköyhyys ja perheiden taloudelliset vaikeudet heijastavat pitkälle tuleviin sukupolviin ja niiden käyttäytymiseen. On selvää, että muun muassa periytyvä ylisukupolvinen osattomuus yhteiskunnassa on riski lapsille, mutta paljon aiheutamme hallaa omalla toiminnallamme. Seuraukset vapaasta kasvatuksesta, valinnanvapaudesta, kaverivanhemmuudesta ja yhteiskunnan luonnottomasta kehityksestä näkyvät nyt raskaalla tavalla.

Kun maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ympärillä, sitä enemmän tarvitsemme yhteisöllisyyttä, rakkautta, rajoja sekä perhekeskeisten arvojen palauttamista. Turvallista ja pysyvää kasvuympäristöä, jossa ei vaadita lapsilta nopeampaa kehitystä, osaamista, vertailua, kilpailua ja uuden opettelua.

Kilpailuyhteiskunta ajaa kouluissa ja opiskeluissa lapset uupumisen partaalle, nuoret tytöt äärirajoille samalla kun pojat eivät selviydy peruskoulusta. Vaatimukset ovat rajuja, joihin myös monet opettajat ovat ottaneet jo kantaa. Koulut eivät kulje enää lapsen kehityksen ehdoilla, vaan talous ja kilpailukyky edellä.

Lapset uhrataan kilpailuyhteiskunnalle. Aikaa pois perheiltä, aikuiset töihin, lapset päiväkotiin. Lapsen kehityksen hyväksi varhennetaan esikoulua, ohjataan kielikylpyihin ja pingotetaan moneen vaatimuksen suuntaan.

Uudet opetussuunnitelmat, opetuksen valinnaisuus, vapaaohjautuvuus sekä kasvava digitaalisuus tekevät lapsista levottomia. Vastuuta pitäisi ottaa entistä enemmän liian varhain. Suunta on ehdottomasti väärä.

Pienet lapset ahdistuvat jo ala-asteella, kun eivät he eivät pysy opetuksessa mukana. Matemaattiset lasku- ja lukutaidot ovat olemattomat, ja Pisa-tulokset kertovat karua totuutta asiassa.

Meillä on tapahtunut merkittäviä muutoksia perhepolitiikassa, varhaiskasvatuksessa sekä koulutuspolitiikassa. Kaikkien vieressä ei voi istua erityisopettaja ja kouluavustaja tukemassa.

Vaadimme liikaa liian varhain. Ei ole ihme, että vahinkoa korjataan yhä enemmän mielenterveyslääkityksillä. Ei ole ihme, että lapsemme ja nuoremme väsyvät matkalla. On aina ottaa stepit taakse.

Meidän lapsemme eivät sairastu ulkoa oppimisen tai kaunokirjoituksen vaatimuksista, hieman suuremmista luokista, ahtaammista tiloista tai kirjallisista oppimateriaaleista, vaan aikuisten ja päättäjien luomasta vaatimusten ympäristöstä. Annetaan lasten olla lapsia, nuorten nuoria, leikkiä ja oppia oppimisen ilosta, ei pakkoahdetusti.

Kirjoittaja on lahtelainen rikoskomisario ja eduskuntavaaliehdokas (ps.).