Vaalikauden kalkkiviivoilla puolueiden päätöksentekokyky alkaa heilua lähestyvien vaalien vuoksi. Vaikeissa asioissa päätä työnnetään pensaaseen muistamatta, että käpertyminen ei yleensä auta.
Ihmiset haluavat tietää päättäjien mielipiteitä. Juuri arvoista pitää keskustella. Se on suomalaisen politiikan rikkaus, että tiedämme, mitä eri arvopohjalla olevat ihmiset ajattelevat.
Meillä on tullut yhteiskuntaan ihmeellinen henki. Kun henkilö sanoo julki mielipiteensä, joka on jonkun vähemmistön näkemystä vastaan, hänet leimataan suvaitsemattomaksi ja ahdasmieliseksi.
Suvaitsematon en ole. Mutta mikään ei estä sitä, että seison omien arvojeni takana ja tuon niitä tarvittaessa julki.
Ajattelen, että jokainen tähän maailmaan syntynyt on ihmisenä yhtä arvokas ja syntynyt tänne ilman omaa tahtoaan, tai ansiotaan. Tärkeintä on, että lapset saavat turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön.
Rajat ovat rakkautta. Koti antaa nuorelle elämälle pohjan ja perustan rakentaa omaa elämää toivottavasti mahdollisimman onnellisena ja ihmisarvon kokevana.
Ymmärrän, että niin sanottu translaki on tärkeä sille joukolle, jota se koskettaa. Nyt lakia ei ole valmisteltu vain transsukupuolisille, vaan se on täynnä porsaanreikiä laajemmalle lain väärinkäytölle.
En myöskään ymmärrä, että eduskunta ihmisten arjen vakavien haasteiden keskellä kuluttaa aikaa valtiopäivien viimemetreillä päivästä toiseen lainkäsittelyyn, joka on ollut tiedossa hallitusohjelman teon yhteydessä.
Tässä maassa on isompiakin ongelmia ja kiireellisempiä asioita ratkaistavana.
Nyt pitäisi keskittyä olennaiseen ja käyttää kaikki energia ja keinot ihmisten, yritysten ja koko Isänmaan selviämiseen yli haasteellisen ajanjakson.
Samaan aikaan kun ihmiset saavat useiden satojen eurojen sähkölaskuja, kuhafile maksaa lähes 50 euroa kilo ja yritykset kipuilevat nousseiden energia- ja raaka-ainekustannusten kanssa, niin eduskunnan käytävillä pohditaan päivästä toiseen, kuinka monta kertaa vuodessa ihminen voi vaihtaa sukupuolta!
Yksi hyväksyy, että maksimissaan kerran vuodessa – toinen ei olisi laittamassa mitään rajoituksia. Valiokunta päätyi esitykseen, jossa lisättiin pykälä, jonka mukaan sukupuolen voi korjata väestötietojärjestelmään korkeintaan vuoden välein. Anteeksi mitä? Olen sanaton.
Itselleni sukupuoli ei ole koskaan ollut ”minusta tuntuu” päätös. Lapsi syntyy ihmiseksi ja on joko poika tai tyttö.
Lakiesityksen mukaan sukupuolen vaihtamisesta vastuu jätetään pelkästään yksilölle ilman lääketieteellistä kontrollia. Ministeri Krista Kiuru totesi viime viikolla eduskunnan kyselytunnilla, että sukupuolen valinta on henkilökohtainen. Minulle laissa on kohtia, joita en ymmärrä.
Maallikkona joudun kysymään myös lapsen oikeuksien perään. Esityksen mukaan henkilön vanhemmuusnimike voidaan muuttaa väestötietojärjestelmään vastaamaan vahvistetun sukupuolen mukaista nimikettä.
Esimerkiksi lapsen synnyttäneen ihmisen äitinimike voidaan muuttaa isäksi, jos henkilö korjaa sukupuoltaan. Tosin taitaa nykymenolla isä ja äiti nimikkeet olla myös katoava luonnonvara.
Itse toivoisin, että kaikkia kansankunnan hienoja perinteitä ei kadoteta.
Kirjoittaja on asikkalalainen ex-kansanedustaja ja eduskuntavaaliehdokas (kok.).