Yhdenvertaisten palvelujen varmistaminen on eräs tärkeimmistä lähtökohdista hyvinvointialueella. Tämän tavoitteen kannalta keskeistä on onnistua peruspalvelujen kattavassa tuottamisessa.
Kansanterveyslain myötä käyttöön tuli aikanaan suunnittelujärjestelmä, jossa valtakunnallisilla suunnitelmilla ohjattiin sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon paikallista suunnittelua ja toimintaa. Raskas suunnittelujärjestelmä ei kuitenkaan edistänyt terveydenhuollon suunnittelua riittävästi kokonaisuutena, kun perusterveydenhuollolla ja erikoissairaanhoidolla oli suunnittelujärjestelmän luonteen takia omat investointi-, rahoitus- ja henkilöstökiintiönsä. Tämä ei edistänyt tehokkaasti näiden hoitotasojen toiminnan yhteensovittamista.
Myös sosiaalihuollolla oli oma suunnittelujärjestelmänsä. Kokonaisuuden hallinta oli työlästä. Todettakoon tässä, että Päijät-Hämeessä sairaanhoitopiirin ja terveyskeskusten sekä kuntien tiiviillä yhteistyöllä pyrittiin, ja monilta osin onnistuttiinkin, toiminnallista koordinaatiota parantamaan.
Maassa ryhdyttiin järjestämään terveyskeskusten palveluja heti edistyksellisen, muun muassa ennalta ehkäisevää toimintaa painottaneen kansanterveyslain voimaantulon jälkeen. Vuosien kuluessa monissa terveyskeskuksissa alettiin kuitenkin kärsiä henkilöstöpulasta, vaikka toimitilat ja työskentelyolosuhteet saattoivat ulkonaisesti olla kunnossa. Myös käytännön yhteistyö sosiaalitoimien kanssa kärsi tästä tilanteesta.
Maakunnan kokoisena toimijana hyvinvointialue kykenee toteuttamaan tasapainoisen palvelujärjestelmän.
Ratkaisuksi näytti eräässä vaiheessa nousevan toimivalta vaikuttanut omalääkäri- tai väestövastuumalli, joka ei kuitenkaan monista syistä juurtunut silloisessa muodossaan terveyskeskuksiin. Pulaa alkoi olla erityisesti lääkäreistä ja hammaslääkäreistä, osin muustakin henkilöstöstä. Monien terveyskeskusten toiminta kriisiytyi, kun terveyskeskusten vetovoima perusterveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta heikkeni sitä mukaa, kun paheneva henkilöstöpula kasvatti raskasta työtaakkaa.
Terveyskeskuksissa ajauduttiin monin paikoin paikkaamaan pakon edessä palveluita erilaisin tilapäisjärjestelyin. Ammattihenkilöstö, etenkin perusterveydenhuollon lääkärit joutuivat kilpailemaan erikoissairaanhoidon kanssa myös ammatillisesta arvostuksesta, eikä se parantanut perusterveydenhuollon kilpailukykyä.
Nyt lähtökohta on oleellisesti toisenlainen ja antaa todellisen mahdollisuuden parempaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden hallintaan. Maakunnan kokoisena toimijana hyvinvointialue kykenee toteuttamaan tasapainoisen palvelujärjestelmän, jossa henkilöstön työnjako, yhteistyö ja nykyaikaiset työskentelyn olosuhteet voidaan varmistaa.
Uusia toimintatapojakin voidaan haluttaessa ottaa käyttöön. Olisiko mahdollista jopa kokeilla perusterveydenhuollossa uudistettua omalääkärimallia?
Varmistamalla perustason hyvä toiminta luodaan edellytykset kokonaisuuden toimivuudelle ja myös talouden hallinnalle. Samalla panostetaan juuri niihin palveluihin, joiden toimivuus on erityisen tärkeää heille, joiden toimintakyky on heikoin ja monenlaisen avun tarve suurin.
Uskon, että hyvinvointialueen strategiaan ja palvelustrategiaan sekä toteutettuun sosiaali- ja terveydenhuollon integraatioon nojautuen voidaan tässä onnistua, onhan asioiden hallinta nyt selkeästi yksissä käsissä rahoitusraamin sisällä sekä suunnittelun että toiminnan osalta. Pelkkä uskon asia se ei kuitenkaan ole, tarvitaan päättäväistä toimintaa.
Kirjoittaja on hollolalainen lääkintöneuvos ja aluevaltuutettu (kok.).