”Ukraina voittaa.” Näin sanoi Ukrainan presidentti TV-haastattelussa. Näin myös uskomme Suomessa.
Sota alkoi lähes samanlaisella käskyllä kuin talvisota. Sodan hävitys ja aloituksen syyt ovat samanlaisia.
Jos suomalaiset eivät olisi taistelleet, meidät, etenkin lapset, olisi siirretty Siperiaan tai teloitettu, kuten osa Baltian kansasta.
Mainilan laukaukset. Saatiin syy sotaan. Samanlainen tekosyy sodan jatkamiseen tuli marraskuussa 1944, kun vihollinen ampui oman kapteeninsa. Suomalaisia syytettiin.
Piti varmistaa marssireitti vuokrattuun Porkkalaan. Suomi kuulusteli yli 2 000 henkeä. Selvitykset uskottiin. Ammunta ei ollut meidän tekemämme.
Lisäksi tuhansista ihmeellisistä asioista mainitsen muutaman. Porkkalan aika: heinäkuussa 1947 ajelehti ohjauskyvytön vene Porkkalaan. Mukana oli kolme miestä, yksi Orimattilasta. Tuomittiin vakoilusta Siperiaan.
Orimattilan mies pääsi takaisin vasta 1990-luvulla, Presidentti Urho Kekkonen yritti saada häntä vapaaksi.
Suomessa oli 200 asiamiestä, jotka saatiin sotavankeudesta vapautuneiden ”kiristämisellä”. Heistä osalle tuli ”pyssymiehet ” kotiin vaatimaan asiamieshankintaa. Asiamiehissä oli myös Ilmavoimien kapteeni Tikkakoskelta. He asioivat Porkkalaan.
Salainen postilaatikko oli Pyhtäällä. Lähin yhteyshenkilö oli Artjärven nimismies, joka ilmoitti ehkä Orimattilan asiat vuoteen 1953 saakka.
Antennit olivat jäljellä Päällikön talolla vielä 2002. Sotaveteraanien puheenjohtaja näytti ne esitelmän jälkeen.
Operaatio Stella Polaris: kaksi Orimattilan miestä; metsuri ja Villatehtaan johtaja pakenivat syyskuussa 1944 Ruotsiin, kun heitä vaadittiin luovutettaviksi. Vaimot otettiin mukaan.
Inkeriläisiä palautettiin 6.12.1944–13.1.1945 81 junalastia, 56 000 henkeä, osa vielä 1950-luvulla.
Joku pakeni Ruotsiin.
Orimattilaan sijoitetut evakot kokivat samaa kuin nyt ukrainalaiset. Täällä oli yli 5 000 Lapista, Pudasjärveltä ja Karjalasta tullutta.
Olisiko nyt aika kerrata jotakin tuosta, itkeä itkut kotiseudun menetyksestä ehkä ukrainalaisten kanssa.
Liennytyksen aika taisi loppua vuosikymmeniksi. Kuka uskaltaa mennä Karjalaan, muille alueille, Inkerin kirkkoihin, taistelupaikoille?
Orimattilan seurakunta oli mukana monessa Inkerin kirkon rakentamisessa, ja meillä oli nimikkokohde Saranskissa.
Sotaveteraanit ja vanhempi polvi muistaa nuo koettelemukset.
Suomalaiset rukoilivat ja ne kuultiin. ”Tässä auttoi Herra”, lukee Pelkosenniemen taistelun muistomerkissä.
Missä on turvamme? Jumalan sanassa ja lupauksissa. Hän pitää meistä kiinni loppuun saakka. Orimattilan kinkereillä puhutaan myös tästä.
Kirjoittaja on orimattilalainen kapteeni evp.