Asutan yhtä Asikkalan kantatilaa, jota on 1700-luvulta saakka kohdannut monta Suomen maassa laillista jakoa. On ollut isojakoa sekä lohkomisia ja halkomisia. Tilan entiset isännät kaatuivat puolustaessaan Suomea eri sodissa 1900-luvulla. Kaatuivatko he sen vuoksi, että vajaa sata vuotta myöhemmin ulkomaalainen yhtiö voi tulla ”ilmoituksella” varaamaan ja valtaamaan tilan alueet kaivosta varten?
Suomen eduskunta (Marinin hallitus 2019–2023) ei kyennyt suojelemaan sitä, jota esi-isämme suojelivat omalla hengellään 1900-luvun alussa.
Samalla Asikkalan kunta miettii kovasti, millä ihmisiä saisi asumaan maaseudulle. Erilaisia hankkeita perustetaan, joissa työtä tekevät saavat palkkansa siitä, että miettivät ja kehittävät näitä asioita.
Sanotaan, että perustan täytyy olla kunnossa, jotta sen päälle on hyvä rakentaa kestävää ja pysyvää. Maallemuuttoa sekä maaseudun asuttamista ei auta, jos ulkomaisen kaivosyhtiön annetaan vallata alueemme pelkällä kaivosvarausilmoituksella itselleen.
Tästä varauksesta tulee maksaa 1 700 euron suuruinen maksu. Väitän, että tuo raha olisi kaivettu kenen tahansa paikallisen ja hankkeen vaikutuksen alaisuuteen kuuluvan kupeista, jos sillä olisi pystytty eväämään yksityisten ihmisten omistamille maille tuleminen.
Maalle, josta maksamme veroja ja jolla emme itse saa polttaa edes risuja. Maalle, jonka puiden kaadosta täytyy kohta pyytää lupa EU:sta ja jonka vesistöä suojellaan siten, että rannan suojavyöhykkeen puuston kaato-oikeus pakenee mantereelle koko ajan enemmän.
Maalle, jonka maanviljelijät miettivät laskuojien suuntia viljellessään alueen peltoja. Maalle, jolle tuleva tiestö alkaa olla siinä kunnossa, että täytyy turvautua hevospeliin.
Kuka suojelee alueen maita, vai suojeleeko lopulta kukaan? Täytyykö täällä suhtautua varauksella jokaiseen kävelijään, joka muiden mailla Suomen lakien mukaan jokamiehenoikeudella mahdollisesti etsii malmivarantoja?
Jokamiehenoikeudella ei kuitenkaan saa oksaa taittaa toisen maalta eikä tulta sytyttää, mutta malmia saa vähäisesti etsiä? Eihän tässä ole mitään järkeä!
Onko tulevaisuutemme todellakin uuden 1.6.2023 voimaan tulevan kaivoslain varassa, jonka selvityksissä lähes jokaisessa puhutaan paliskunnista ja poroalueesta? Olivatko lainlaatijat lainkaan tietoisia, että tätä lakia noudatetaan koko Suomessa eikä vain harvaanasutussa Lapissa?
150 kilometriä Helsingin rautatieasemalta, lähes helsinkiläisten vedenottamon viereen, on tehty aluevaraus, eivätkä eduskuntaan valitut hämäläiset ole ottaneet mitään kantaa. Miksi eivät? Yksikään heistä ei omista nyt varatulta alueelta yhtään maata. Yhteyttä heihin on kyllä yritetty ottaa.
Pitääkö meidän odottaa neljä vuotta seuraaviin vaaleihin ja vain toivoa parasta ja pelätä pahinta? Vai voittavatko jälleen hienot, etukäteen suunnitellut puheet nelikaistaisista teistä ja maaseudun puolustamisesta todelliset, näkyvät teot? Tunteisiin voidaan vedota aina, mutta kuka hoitaa työt ja meidän oman kotiseutumme sekä maamme puolustamisen?
Kirjoittaja on asikkalalainen maanomistaja, matkailupalveluyrittäjä ja Liike Nyt -puolueen Asikkalan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.