Luin epäuskoisena uutisen: Tukes on hyväksynyt Kallio Exploration oy:n varausilmoituksen malminetsintälupaan Asikkalan Kalkkisiin. Pari vuotta sitten edellinen luvanhakija ymmärsi perua varauksensa.
Kalkkisten kylän itäpuolelle Onalintien, Kasiniementien ja Suivankulmantien tuntumaan ei voi suunnitella kaivosta nyt eikä myöhemminkään – täällä asuu ihmisiä, joiden koti ja juuret ovat syvällä maaperässä. Olen yksi heistä.
Syntymäkotini peltoineen ja metsineen on minulle rakas. Tiedän hyvät marjastus- ja sienestyspaikat, kuten myös lähimetsän rauhoittavan vaikutuksen siellä samoillessani.
Kotipaikkani lähellä on Kymijoki, joka on merkittävä vaelluskalajoki. Sen vesistöt saastuisivat kaivostoiminnan myötä puhumattakaan monista muista haitallisista seurauksista elinympäristöömme. Ei ole olemassa kaivosta, joka ei saastuttaisi ympäröivää luontoa jopa pohjavesiä myöten. Myös pöly, melu ja kaivosten myrkyllisten valumavesien seuraukset ovat yleisesti tiedossa.
Myös jokivarren runsas vapaa-ajan asutus olisi tuhoon tuomittu. Sadoilla mökkiläisillä, joista osalla on sukupolvien ajan ollut kesäpaikka Kalkkisissa, on nyt aihetta huoleen. He ja vakituisesti Kalkkisissa asuvat odottavatkin nyt Asikkalan kunnan päättäjiltä reaktiota tuoreeseen Kallio Exploration oy:n varaukseen. On esimerkiksi aivan epäselvää, miten kesäkuussa voimaan astuva uusi kaivoslaki vaikuttaa varausasiassa pidemmän päälle. Miten se siis vaikuttaa?
Sydämeen sattuu jo pelkkä ajatus kaivostoiminnan aloittamisesta, koska se merkitsisi romahdusta elämänmuotoomme. Kootkaamme voimamme ja pelastetaan kaunis kotiseutumme.
Kirjoittaja on asikkalalainen.