Olen pohtinut paljon aluevaltuutettu Jetta Laakson kirjoituksen motiivia (Seutu4 3.5.2023). Mitä hän ajatteli saavuttavansa sen keskittyessä asian sijaan henkilökohtaiseen loukkaamiseeni?
Olen tavannut Laakson kerran hänen toimiessaan varajäsenenä aluehallituksessa. Silti hän esitti näkemyksiä tapahtumien kuluista, motiiveistani, arvoistani ja puheenjohtajien työnjaosta.
Valikoidun informaation vastaanottaminen harvoin rohkaisee muiden näkökulmien kuunteluun. Vertaus palkkaharmonisaatioon oli hämmentävä, sillä alue- ja kaupunginvaltuutetun tulisi tietää miksi henkilöstö odottaa edelleen palkkojaan.
Ymmärrän, että Laaksolla on halu määritellä hyvinvointialueen johtamista. Totean, että teillä on omia päättäjiä hyvin keskeisillä paikoilla.
Kokouksiin osallistumalla ja toisia kunnioittavalla sekä asioihin keskittyvällä luottamustehtävän hoitamisella pystyy vaikuttamaan – ja herättämään luottamusta yhteistyökumppanina. SDP:n soteuudistuksen toimeenpano on maailman luokan reformin toteutusta erittäin haastavassa sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen sekä oppilashuollon tilanteessa.
Nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilassa vastuullisen päättäjän tulee ymmärtää, että toisia väheksyvästä ja epäluottamusta lietsovasta puheesta on vain lyhyt matka vihapuheeseen. Päättäjien ei tulisi antaa oikeutusta maalittavalle kirjoitukselle.
Petri Korhonen kirjoitti aiheesta erinomaisesti Demokraatti-lehdessä hetki sitten. Samaan vetosi vappupuheessaan myös Erkki Tuomioja.
En halua henkilökohtaisuuksiin menevän politiikan tekemisen leviävän uuden aluehallinnon kulttuuriin, vaikka arvopohjat ja jakolinjat sekä voimasuhteet vaihtelevat. Äitinä tunnen vastuuni myös esimerkin näyttämisessä lapsilleni. Yksin en tätä kuitenkaan pysty estämään.
Kirjoittaja on aluehallituksen puheenjohtaja (kok.).