Jo muutamia viikkoja kestänyt hallitusneuvottelu osapuolien kesken on nostanut esiin piirteitä, jota tavallinen politiikan seuraaja voi vain kummastella. Yhä erikoisemmiksi ovat muodostuneet käsitykset siitä, millaisiin poliittisiin asioihin kaavaillut hallituspuolueet haluavat vaikuttaa.
Suomi muuttuu kuin itsestään Putinistaniksi, jossa vallitsee vain yksi ajatus. Ylhäältä käsin pitää valmistella asetuksia, joita voi nyt jo työssä soveltaa. Tämä mielestäni ei anna kovin isoa luottamusta hallintotapaa kohtaan.
Tämä huomiona hallitustunnustelijaosapuolien näpertelyyn kännykkäkiellosta, kun halveksitaan opetusalan ammattilaisten kykyä ajatella itse asioista ja tehdä päätöksiä. Opettajien ammattijärjestö OAJ on ottanut asiaan kantaa ja pystyy nykyisellään hallinnoimaan kyseistä asiaa.
Vai onko tämä nyt sellainen koepallo, joka heitetään politiikkaa seuraavalle yleisölle, jotta kulisseissa voidaan valmistella jotain isompaa? Mistä sitten suuresti yllätytään, kun epämiellyttävistä asioista ei haluta keskustella julkisesti?
Esimerkkinä huonosta hallintotavasta nyt mainitsen Sipilän hallituskauden päätökset, jossa lakialoitteita palloteltiin perustuslakivaliokunnan välillä ja lainoppineet ottivat kantaa lakialoitteiden kelpoisuuteen. Ja usein hallituksen aloitteet joutuivat kritisoinnin alle niiden huonon valmistelun takia.
Kunhan nyt mietin. Ja kohta tietysti tämäkin nähdään.
Kirjoittaja on lahtelainen.