Virenojalla tulkitaan mayojen hieroglyfejä

Harri Kettunen tutkimassa mayojen muinaista ihmisuhrausta Actun Tunichil Muknal -luolan kristallihautakammiossa Belizessä. Harri Kettunen

Soili Kaivosoja

Virenojalaisen Harri Kettusen normaali kenttätyöpäivä ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

– Osan tutkimuksistani olen tehnyt luolissa Belizessä, jossa tutkin ihmisuhrausta. Alueet ovat kaukana asutuksista, joten luolien lähelle perustetaan leiri, josta käsin tutkimusta tehdään. Aamulla laitetaan edellisen päivän märät vaatteet päälle, sillä ne eivät ehdi viidakossa kuivua yön aikana. Kätevintä on kävellä paikasta toiseen jokea pitkin, koska viidakko on niin tiheä. Luolaan mennään uiden, ja siellä tehdään normaali kahdeksan tunnin työpäivä. Illalla jatketaan löydettyjen materiaalien analysointia hämähäkkiapinoiden seuratessa touhua puiden oksilta. Ja tämä toistuu päivästä toiseen.

Tällä hetkellä Kettunen tutkii pääosin mesoamerikkalaisia kirjoitusjärjestelmiä. Kulttuuria ei voi kuitenkaan lähestyä ainoastaan yhden tutkimusalan kautta.

– Olen tehnyt jo pitkään tietokantaa mayojen hieroglyfeistä. Siihen liittyy kielentutkimisen lisäksi arkeologia, etnologia ja historiantutkimus sekä eläin- ja kasvitiede, koska luonto on voimakkaasti esillä niin hieroglyfeissä kuin taiteessakin, mayataiteesta väitellyt Kettunen kertoo.

Harri Kettunen on ainoa mayatutkija Suomessa. Maailmallakaan heitä ei ole kuin muutama tusina. Euroopan mayatutkimusjärjestö Wayebin puheenjohtajana toimiva Kettunen koordinoi tutkimusta Euroopan tasolla. Kontaktit muihin tutkijoihin ovat äärimmäisen tärkeitä.

– Olemme maailman suurin tutkimusjärjestö alalla, joten samalla tulee seurattua kollegoiden välityksellä koko maailman mayatutkimusta.

Illalla jatketaan löydettyjen materiaalien analysointia hämähäkkiapinoiden seuratessa touhua puiden oksilta.

mayatutkija Harri Kettunen

Maya-alue on aika tarkalleen Suomen kokoinen. Mesoamerikka, jossa alue sijaitsee, on puolestaan Pohjoismaiden, pois lukien Grönlanti, kokoinen.

– Mayatutkijan on syytä tietää myös naapurikulttuureista. Hieroglyfit kertovat muinaisesta kielestä ja kielen kautta kulttuurista.

Kettunen pystyy tekemään hieroglyfitutkimusta aika hyvin myös Virenojalta käsin.

– Silloin puhutaan nojatuoliarkeologiasta. Isoa aineistomassaa voi analysoida hyvin tietokoneella. Kenttätyötäkin kuitenkin tarvitaan. Monumenttien näkeminen ja lukeminen paikan päällä on aivan eri asia kuin pelkästään valokuvien tai piirrosten analysointi.

Kirjoja, jotka opettavat lukemaan hieroglyfejä on maailmalla vain muutama. Kettusen kirjoittama kirja aiheesta ilmestyi Suomessa vuonna 2003.

– Sen jälkeen olen kirjoittanut kollegani Christophe Helmken kanssa sen englanniksi. Siitä on nyt jo 17. painos verkossa vapaasti saatavilla. Kirja on käännetty kaikkiaan seitsemälle kielelle.

Haastatteluviikolla kirjasta on aloitettu tekemään ensimmäinen mayakielelle käännetty teos.

– Se on täysin uutta. Ajatuksena on tehdä tiivistä yhteistyötä nykymayojen kanssa, joita on yhtä paljon kuin suomalaisia. On mielenkiintoista saada tuotua heidän esi-isiensä tietoutta nykymayojen pariin.

Esihistoria on tukijan lähellä myös kotimaassa. 20 vuotta Orimattilassa asuneelle Kettuselle selvisi vasta muutama vuosi sitten, että hänen isoisänsä isä sekä tämän isä ovat kotoisin Virenojalta. Tutkijan naapurissa oleva Myllykulma on puolestaan yksi Suomen vanhimmista asutetuista alueista.

– Tämä on Suomen esihistorian kannalta olennaisen tärkeää aluetta. Täältä on lähdetty vuorotellen merikalaan ja järvikalaan silloin, kun Helsingin päällä oli vielä vettä ja merenranta kulki Orimattilan kohdalla. Rantatörmät näkyvät edelleen Virenojalla Porvoonjoen kohdalla. Lahden ja Orimattilan rajalla oleva Rengonjoki on yhdistänyt Pennalassa sijainneen muinaisjärven Ancylusjärveen. Sieltä ja lähiseudulta löytyy edelleenkin mielenkiintoisia muinaispaikkoja. Orimattilalaiset voivat olla ylpeitä tästä alueesta, Harri Kettunen toteaa.

Keskustelu