Vesijärven tilasta uutta tietoa

Rehevyys vaihtelee järven eri alueilla suuresti. Kajaanselkä on parhaassa tilassa ja Paimelanlahti heikoimmassa.

Vesijärven kunnon kannalta on erityisen tärkeää tukea vesikirppujen asemaa ravintoverkossa. Mirja Hussain

Tuomas Räihä

Vesijärven tilasta on julkaistu uusi raportti. Raportti oli tarkoitus julkistaa yleisötilaisuudessa Maailman vesipäivän 2020 -yhteydessä Lahdessa, mutta tapahtuma jouduttiin perumaan koronaepidemian vuoksi. Sen sijaan raporttia esiteltiin toimittajille etäyhteyden avulla viime viikolla. Vesijärvi-säätiön ohjelmajohtajan Heikki Mäkisen mukaan Vesijärvi on Suomen tutkituimpia järviä, mutta vaikka tutkimuksia on tehty paljon, niitä ei ole hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla.

– Tieto on ollut vajaasti hyödynnettyä, vaikka sitä on ollut paljon tarjolla. Me havahduimme muutama vuosi siihen, että datamäärällä pitäisi olla parempi hyötykäyttö.

Jatkossa onkin tarkoitus järjestää vuosittaisia julkistustilaisuuksia, johon kerätään vuoden aikana kerääntynyt materiaali ja esitellään se yleisölle.

Huomattavaa järven tilassa on se, että Vesijärvi koostuu useasta melko erillisestä altaasta ja järven tilanne on erilainen eri osissa. Rehevintä vesi on Paimelanlahdessa, sitten Enonselällä. Parhaassa tilassa on Kajaanselkä, Komonselän ja Laitialanselän tilan jäädessä näiden välille.

Perussyy rehevyyteen on vuosikymmeniä kestänyt voimakas ulkoinen kuormitus. Nykyisin sen osuus ravinnekiertoihin on kuitenkin aiempaa vähäisempi. Viime kesäkin oli heinäkuusta eteenpäin kuiva, jolloin osa Vesijärveen laskevista ojista ja puroista kuivui kokonaan.

Silti rehevyyden kannalta oleellinen fosforisisältö kasvoi ulappa-alueilla jopa kymmenen kertaa nopeammin kuin järveen ulkopuolelta tuleva ravinnemäärä antaisi olettaa.

– Paimelanlahden alueella näkyy toki jokikuormitukset. Enonselällä ravinnepitoisuudet nousevat kuitenkin kuivankin kesänä. Järven sisäinen ravinnekierto on erittäin suuri, sanoo Erkki Saari­järvi, toinen raportin tekijöistä.

Raportissa todetaankin, että toimenpiteitä on jatkossa suunnattava entistä enemmän Enonselän matalilta alueilta tulevan sisäisen kuormituksen vähentämiseen.

Raportissa kerrotaan, että runsasravinteisen järven hoidossa on pidettävä erityistä huolta järven ravintoverkon kunnosta. Erityisen tärkeää on tukea vesikirppujen (eläinplankton) asemaa ravintoverkossa, sillä ne käyttävät levää (kasviplankton) ravinnokseen ja pitävät näin veden kirkkaampana. Vesikirppujen uhkana ovat niitä saalistavat pienet kalat kuten särki ja kuore.

Intensiivisten hoitokalastushankkeiden avulla Enonselän ravintoverkkoa on pyritty muuttamaan vesikirppuja suosivaksi. Viime vuosien aikana hoitokalastussaaliit ovat olleet särkikalojen määrän vähentymisen myötä pienempiä.

Vuonna 2019 alkukesän aikana eläinplankton pystyi tehokkaasti rajoittamaan kasviplanktonin määrää. Sen sijaan loppukesällä ulappa-alueilla oli merkittävä määrä kesänvanhaa kuoretta, joka söi suurikokoista eläinplanktonia.

Samalla myös kasviplanktonyhteisön koostumukseen oli tullut merkittävä määrä suurehkoja vaikeasti eläinplanktonin ravinnoksi sopivia piileviä ja toisaalta hyvin ravinnoksi kelpaavat, korkean ravintoarvon levät ­vähentyivät.

Käytännön tasolla muutos näkyi levän määrää kuvaavan klorofyllia- pitoisuuden maksimina elokuussa. Vesikirppuja syövien särkien ja kuoreiden määrää pyritään vähentämään lisäämällä petokalaistutuksia Enon­selälle.

Keskustelu