Särjet pois Vähä-Tiilijärvestä - kevään hoitokalastus on hyvässä vauhdissa

Pertti Leino ja Vesa Porri kokevat Vähä-Tiilijärven viisitoista katiskaa noin puolessatoista tunnissa. Tähän oli kulkeutunut yksi isompikin ahven, joka laskettiin vapaaksi. Nyt vilkkaimpana kutuaikana katiskat tyhjennetään päivittäin. Aatu Raninen

Aatu Raninen

Kaksikymmentäyksi kiloa särkiä ja reilut viisi kiloa ahvenia. Siinä on torstaiaamun saalis, jonka Vesa Porri ja Pertti Leino soutavat Vähä-Tiilijärven rantaan.

”Pikkutilkillä” on nyt kolmisen viikkoa tehty katiskoilla hoitokalastusta, jolla pyydetään pieniä särkiä ja ahvenia. Toimittaja osui paikalle sopivaan aikaan, sillä tämä on toistaiseksi suurin saalis, iloitsee Vesijärvisäätiön vesistöasiantuntija Mirva Ketola.

– Tässä järvessä on vain särkeä, ahventa ja haukea. Haukikanta on hyvä, ja se on ihan lupaava asia, koska ne syövät särkiä. Hauet päästetään katiskoista vapaaksi, Ketola taustoittaa.

Nyt on saatu yhteensä noin sata kiloa kalaa, puolet kokonaistavoitteesta.

– Alku näytti hitaalta, kylmissä vesissä kalat eivät hirveästi liikkuneet. Nyt ollaan hyvässä vauhdissa.

Hoitokalastus on yksi keino vaikuttaa järven monimutkaiseen ekosysteemiin, jonka tilaa herättiin tutkimaan toissa kesän runsaiden sinileväkukintojen jälkeen.

– Levää oli suhteessa järven ravinteisuuteen nähden aika paljon, Ketola sanoo.

Eläinplankton on järven oma siivouspartio, joka syö levää. Nämä pieneliöt ovat kuitenkin samalla pienten kalojen ruokaa.

– Kun katsottiin eläinplanktonia, niin ne olivat hyvin pienikokoisia. Tällainen yhteisö on yleensä järvessä missä niihin kohdistuu voimakas saalistus. Se antoi viitteitä siitä, että kalastossa olisi korjaamista, Ketola perustelee särkien ja ahventen karsimista.

Edellinen koekalastus järvessä oli tehty vuonna 2002.

– Silloin pieniä särkiä ei ollut ollenkaan, nyt vaikka kuinka paljon, Ketola vertaa.

Vesijärvisäätiön kumppanina kolmen vuoden hoitokalastusprojektissaon Vesalan Kalaveden Osakaskunta, joka tekee kalastuksen talkootyönä, saaden palkkioksi käyttöönsä katiskat, jotka Vähä-Tiilijärven rantavesiin on laskettu.

Osakaskunta käy nyt kokemassa ne päivittäin, välillä apuna on Vesijärvisäätiön harjoittelijoita, kuten Leino tällä kertaa.

– Niin kauan kuin lämpenee, ja särki kutee, niin saalis vain kasvaa. Haukia on ollut parhaimmillaan viisitoista yhtenä päivänä, Leino kertoo.

– Nyt päästettiin seitsemän haukea pois, Porri sanoo.

– Ja sitten se komea ahven, Leino lisää.

Numeroituja katiskoja nostettaessa kirjataan ylös minkä verran kukin tuottaa, ja tarvittaessa katiskan paikkaa vaihdetaan. Nyt kalaa liikkuu enemmän järven aurinkoisella pohjoisrannalla.

– Sellaista kahden, kolmen sentin pientä särkeä näkyi ihan pilvenä vedessä, ne eivät vielä jää katiskaan, Leino kuvailee.

Miehet kertovat saaneensa hyviä vinkkejäkin eräältä ohikulkijalta rannalta.

– Tätä työtä tehdään järven tilan parantamiseksi sekä kalastuksen, virkistyskäytön että lomaviihtyvyyden hyväksi, Porri toteaa.

Rannalle tuotu kalansaalis punnitaan, ja määrät merkitään kirjanpitoon. Osa otetaan talteen ja pakastetaan myöhempiin tutkimuksiin. Niistä voidaan selvittää esimerkiksi kalojen kasvunopeutta ja elohopeapitoisuuksia.

– Mittauksia tehdään ja tutkimuskaloja kerätään, jotta saadaan järven alkutilanne selvitettyä, Mirva Ketola sanoo.

– Tavoitteena on vielä saada rahoitus tutkimukseen, jossa pystyttäisiin mittausten avulla tekemään kaloille kasvukäyrät, ja nähtäisiin vaikuttaako hoitokalastus särjen tai ahvenen kasvuun. Jos kanta on ylitiheä, niin kasvu on hyvin heikko, ja kasvu voisi parantua kantaa harventamalla.

Loput kalat ovat menneet muun muassa kissanruoaksi.

– Olemme tuolla rannalla mainostaneet ihmisille, että täältä saa kalaa hakea, Pertti Leino vinkkaa.

Ahvenen kutu on vasta pääsemässä vauhtiin, joten askareet järvellä jatkuvat vielä lähiviikkojen ajan.

Keskustelu