Kalkkisten laulava taksikuski ei pysähdy eläkkeellä

”Haikealta tuntuu”, tunnustaa Kalkkisissa asuva Eija Tommola, joka on ajanut taksia jo 23 vuotta. Marjaana Kontu

Marjaana Kontu

Eija Tommolan hersyvä nauru ja punaiset kutrit tunnistaa Kalkkisissa jokainen.

Hän on kyydinnyt taksillaan kylän vanhuksia ja koululaisia jo 23 vuoden ajan. Pian ovat kuitenkin edessä viimeiset kyydit, sillä 1. kesäkuuta hän jää eläkkeelle.

– Varmasti tulee tippa silmään, olen sellainen, että näytän kaikki tunteeni. Haikealta tuntuu, vaikka tätä on odottanut.

Tommola aloitti taksina vuonna 1997.

– Se oli toista kuin nyt, kun ihmiset saivat soittaa suoraan taksiin. Päivystää piti 24/7, ajoa oli yötä päivää, puhelin soi jatkuvasti. Taksia käyttivät niin mökkiläiset kuin tansseissa kävijätkin.

Hän on vuosien saatossa hoitanut myös alueen asiointi- ja koululaiskyytejä ja kertoo aina ilolla palvelleensa ihmisiä.

Minusta on ollut ihanaa olla asiakkaiden kanssa ja jutella. Siinä on menty koko elämän kaari läpi.

– Minusta on ollut ihanaa olla asiakkaiden kanssa ja jutella. Siinä on menty koko elämän kaari läpi. Jos jollain on ollut surua, taksissa on itketty, mutta naurettukin on – ja laulettu myös.

Karaoke on Tommolan intohimo, hän onkin tuttu näky Mani-baarin karaokessa ja yltänyt kahdesti jopa lajin SM-finaaliin.

– Ihmiset kun tietävät, että laulan, niin asiakkaatkin saattavat pyytää, että lauletaanko Eija. Ja sitten on laulettu!

Hänen bravuurejaan ovat Pikku midinetti ja Rakkauden jälkeen.

Seniorimissikisoihinkin hän viime vuonna osallistui ja pääsi perintöprinsessaksi.

– Ihanaa, kun voi kaikkea hullua vanhoilla päivillä keksiä!

Taksiura alkoi puolivahingossa. Hän oli töissä kaupassa, kun paikallinen taksi lopetti. Hän päätti hetken mielijohteesta hakea taksilupaa ja käydä vaaditun koulutuksen.

– Sitä ei ollut Kuopiota lähempänä. Mutta yhtään ei ole kaduttanut!

Koska Tarja Lusi oli raivannut tietä, ei naistaksia kylällä katsottu pitkään.

– Sukupuoli ei vaikuta mitenkään. Tosin vanhemmista ihmisistä ehkä on helpompi keskustella naisen kanssa.

Ikäviä tilanteita hän ei taksina ole juuri kohdannut.

– Joskus on lähdetty maksamatta, mutta harvoin on ollut ilkeitä ihmisiä. Keskustelemalla tulee kyllä juttuun. Humalaisetkin uskovat, kun sanoo.

Koronan takia ajot loppuivat maaliskuussa kuin seinään. Työt tosin ehtivät hiljentyä jo aiemmin taksiuudistuksen takia. Uudistuksesta hän ei löydä hyvää sanottavaa. Ennen tutun taksin tavoitti puhelimitse, enää ei.

– Taksiuudistus pilasi koko systeemin. Kela-kyyditkin menivät täältä muualle.

Hän on huolissaan, miten taksipalveluita kunnassa jatkossa riittää.

– Taksit ovat kaukana, eivätkä kuulemma välttämättä aina tule, vaikka on tilattu.

Taksiluvat ovat henkilökohtaisia, niitä ei voi siirtää toiselle, vaikka moni niin luulee. Tommola pelkää, että seuraajaa ei Kalkkisiin ole tulossa, epävarma tienesti ei houkuta.

– En ainakaan ole kuullut, että kukaan olisi kiinnostunut.

Kylässä on toistaiseksi ollut hyvät palvelut, koulu, kauppa ja pankkikin.

– Tykkään Kalkkisissa asua, ihmiset ovat kivoja. Mani-baarissa minuakin haetaan tanssimaan vaikka taksipuvussa.

– Toivottavasti koulu pysyy. Jos kylältä palvelut häviävät ja ihmiset vanhenevat, nuoret lähtevät kauemmas töihin.

Hän nauttii kesäisin siitä vilskeestä, mitä mökkiläiset kylälle tuovat.

– Talvella sitten ollaan kuin karhut pesässä.

Tommola ei usko ajan tulevan pitkäksi eläkkeellä. Olokin on mukavasti keventynyt, kun hän sai painoa pudotettua reippaasti. Karaoken lisäksi hän aikoo viettää aikaa perheen kanssa, kirjoittaa runoja ja osallistua lions-toimintaan.

– Ja matkustella, kun se aika tulee. Minä en paikalleen pysähdy!

Keskustelu