Eläkkeelle jäävä Nastolan nuorisopappi Juha Sahamies aikoo pitää sapattivuoden ja miettiä tulevaa rooliaan

Juha Sahamies on kiitollinen matkastaan Nastolan seurakunnan nuorisopappina. Markku Lehtinen

Soili Kaivosoja

Nastolan seurakunnan nuorisopappina työskennellyt Juha Sahamies vietti maanantaina ensimmäistä lomapäiväänsä. Elokuun loppuun asti kestävä loma on samalla pehmeä lasku tuleviin eläkepäiviin, jotka alkavat syyskuun alussa.

Sahamies on tehnyt itselleen lupauksen viettää sapattivuoden miettiäkseen rauhassa, mikä on hänen roolinsa jatkossa.

– Pappeus on elinikäinen juttu. Nähtäväksi jää, innostunko tekemään myöhemmin joitakin toimituksia, jos pyydetään. Nyt alkaa sen sulattelu, mitä tämä eläkkeelle jääminen oikein tarkoittaa.

Sahamiehen eläkkeellejäämisjuhlaa vietettiin sunnuntai-iltana Nastolan kirkossa.

– Oli harmi, että tämän koronatilanteen vuoksi kutsu juhlaan ei voinut olla kaikille avoin, Sahamies sanoo.

Vuonna 1982 pappisvihkimyksen saanut Sahamies ehti ennen eläköitymistään työskennellä Nastolan seurakunnassa 33 vuotta. Suurimman osan ajasta hän toimi nuorisopappina.

– Olen harvoja pappeja, jotka jäävät nuorisopappina eläkkeelle.

Nuoriso- ja rippikoulutyö ovat olleet Sahamiehelle kutsumus ja syy hakeutua papin uralle.

– Olen halunnut tällaiseen työhön yhtäältä siksi, että tykkään sosiaalisena olla ihmisten kanssa tekemisissä heidän arjessaan ja juhlassaan. Pappihan on mukana monissa ihmiselämän käännekohdissa. Olen saanut jakaa niitä ihmisten kanssa ja tuoda hengellisiä näkökulmia sekä puhua Taivaan Isän rakkaudesta. Se on papin työn kiva puoli. Tärkeintä on ollut kuitenkin se, että olen saanut kertoa siitä uskosta Vapahtajaan ja elämästä, jonka olen hänessä itse 18-vuotiaana löytänyt.

Työn rankkoja tilanteita ovat esimerkiksi hautajaiset, joissa saatetaan matkaan nuori ihminen.

– Suru on välillä aika koskettava. En ole koskaan pelännyt itkeä tai näyttää omia tunteitani. Surussa ei aina ole edes sanoja. Välillä tuntuu, että asioita on vaikea sanoittaa, kun tilanne on oikein rankka, mutta papin on siinäkin löydettävä sanat.

Riittämättömyyttä Sahamies on kokenut saarnoja ja omia puheitaan kirjoittaessaan. Jopa niin, että hän mietti nuorena pappina eroamista saarnoja tehdessään.

– Papin työ on ollut raskainta juuri henkilökohtaisen kipuiluni takia. Saarnojen tekemiset ovat ponnistelua ja tuntuvat työläiltä, sillä pidän itseäni enemmän suomalaisena tavallisena kaverina, joka on kiinnostunut urheilun seuraamisesta eikä ole mikään suuri lukumies.

– Kun monia nuoria on tullut uskoon ja seurakuntaan, olen kuitenkin ajatellut, että kai tällainenkin pappi voi olla kirkossa.

110 rippikoululeiriä pitänyt Sahamies on saattanut maailmalle paljon nuoria, jotka ovat päättäneet elää kristityn elämää, ja niitä, jotka ovat lähteneet kirkon töihin. Neljä entisistä rippikoululaisista hoitaa nykyisin kirkkoherran tehtävää, ja joukossa on ainakin muutama teologian tohtori.

– Se tuntuu kivalta. Heitä on eri puolella Suomea. Olen kiitollinen, että olen voinut olla yksi lenkki muiden ihmisten joukossa nuorten elämässä.

Kiitollisuus toistuu Sahamiehen puheessa usein. Kiitollisuus siitä, että Nastolan seurakunta on antanut hänelle puitteet työhönsä. Kiitollisuus yhteistyöstä opettajien ja eri järjestöjen kanssa. Kiitollisuus ihmisten esirukouksista, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä.

– Ennen kaikkea olen kiitollinen vaimolleni Jaanalle, joka on ollut minulle merkittävä tuki.

Puhuttavaa riittäisi paljon. Ihanista, valloittavista ja persoonallisista nuorista, uskosta, Raamatun tulkitsemisesta, seurakunnan liittymisestä Mikkelin hiippakuntaan, toimintatapojen muutoksista seurakunnissa…

Mutta kurkistetaan kuitenkin tuleviin päiviin.

Lähitulevassa Juha Sahamiehen on tarkoitus hankkia polvi- ja kyynärsuojukset ja aloittaa treenaaminen rullasuksilla. Liikunnalliselle nuorisopapille muun muassa jalkapallo on ollut aina tärkeä laji suunnistuksen ja hiihdon ohella. Papin kaavun alla on kerran ollut vihkiseremonian aikana jopa pelisortsit valmiiksi puettuna varmistamassa, että pelaaja ehtii otteluun hyvissä ajoin.

Lapin lumo ja luonto ovat jääneet mieleen rippikoululeireiltä ja veri vetää sinnekin säännöllisesti.

– Juhannuksen jälkeen lähden Lappiin viimeistelemään tyttären perheen omakotitaloa. Pääsen asentamaan räystäslautoja ja -kouruja.

– Olen hyvällä, levollisella ja kiitollisella mielellä ja aion nauttia elämästä täällä Nastolassa jatkossakin, Juha Sahamies toteaa.

Keskustelu