Taiteilija Mika Helinin Nastolan Vastahankaan-kesänäyttelyyn rakentama ulkotaideteos valmistui hylätystä asuntovaunusta

Asumiseen liittyvä esineistö kiinnostaa taiteilija Heliniä. Raja alkuperäisen ja taiteilijan omajatkaman välillä häilyy ja siitä muodostuu oma, outo kokonaisuutensa. Tanja Rautavirta

Tanja Rautavirta

Nastolan vanhalla kunnantalolla nähdään tänä kesänä näyttely nimeltä Vastahankaan. Näyttelyn avajaisia vietetään 2. heinäkuuta, ja näyttely on siitä eteenpäin esillä elokuun loppuun asti tiistaista sunnuntaihin kello 12–17.

Taiteilija Mika Helin on rakentanut nyt ensimmäistä kertaa nähtävän ulkotaideteoksen kunnantalon eteen. Helinin töitä on nähty aiemmin eri gallerioiden ulkotiloissa sekä useissa EMMA:n kokoelmissa.

Nyt Nastolassa esillä olevan teoksen ytimessä on monille suomalaisille tuttu teema: asuntovaunu. Helin avaa teoksellaan laajempia näkymiä asuntovaunuun ja siihen liittyvään symboliikkaan ympäri maailman.

Helin on purkanut ja kasannut uudelleen erilaisia esineitä pikkupojasta lähtien.

– Lapsena tykkäsin purkaa erilaisia esineitä. Taidekoulussa se laajeni rakenteisiin: siihen, miten talot rakennetaan ja miten asiat muodostuvat. Kun otat jonkun tason pois, mitä kaikkea sen alta paljastuu. Sitä kautta oppii näkemään maailmaa tietyllä tavalla, Helin kertoo.

– Tässä yhdistyy kollektiivinen tekemisen muoto, monen ihmisen suunnittelu ja tekemisen tavat, joka on mielestäni tosi kiehtovaa. Minua kiinnostaa se, miten asiat ja esineet on tehty sekä standardit, materiaalit ja tuotantotavat, joita vuosien varrella on käytetty. Ja se mitä ne olivat ennen ja mitä ne ovat nyt.

Tässäkin teoksessa kaikki on sellaista, mitä ihmiset ovat heittäneet pois.

Taiteilija Mika Helin

Tyypillistä Helinin teoksille on se, että taiteilija valitsee keskiöön jonkun tietyn asian, jonka ympärille alkaa teostaan rakentamaan.

– Mulla on aina alkuajatus ja teos alkaa rakentumaan sen ympärille. Kolmiulotteisessa taiteessa mahdollisuudet ovat moninaisemmat, Helin sanoo.

– Se miksi juuri asuntovaunu on päätynyt tämän teoksen keskiöön, johtuu siitä, että se kuuluu oleellisesti suomalaiseen kesään. Useilla meistä, itsellänikin, on asuntovaunusta kokemuksia lapsuutensa kesiltä.

Helin haluaa teoksellaan herätellä pohtimaan asuntovaunuun liittyviä mielikuvia ja kokonaisuutta laajemmin: meille suomalaisille se tarkoittaa useimmiten lomailua, mutta jossain muualla maailmassa tai jossain elämäntilanteessa se voi merkitä pakonomaista asumisen muotoa.

– Jossain tapauksissa se on nautinto ja hauskaa, kun taas toisissa pakonomaista ja hyvinkin ahdistavaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa niin kutsutut trailer parkit ovat aina vain yleistyneet ja vaikka niissä asutaan myös vapaaehtoisesti, toiset asuvat niissä olosuhteiden pakottomana, luonnonkatastrofin tai kasvojen menetyksen vuoksi, mistä syystä esimerkiksi rikolliset asuvat niissä, Helin taustoittaa.

Taiteilijan oman mielenkiinnon ja teoksen ydin onkin juuri tässä: Mitä kaikkea asuntovaunuun kytkeytyy ja mitä asiat merkitsevät eri puolilla maailmaa?

Heliniä kiinnostaa tämän päivän maailman materiaalin määrän lisäksi myös se, miten asiat on tehty ja tehdään.

– Kuten aikaisemmissa teoksissani, tässäkin teoksessa kaikki on sellaista, mitä ihmiset ovat heittäneet pois. Minä edelleen rakennan niistä omaa kieltäni. Teoksilleni tyypillistä on se, että hyödynnän niissä sekä edellisiä teoksiani, joita olen purkanut että kaikkea sellaista, mitä ihmiset ovat heittäneet pois. Työni ei pyri olemaan siloteltua, vaan se kuvastaa näkemystäni siitä, minkälainen maailma on nykyään: materiaalin yltäkylläinen, Helin sanoo.

Teoksen rakentuessa kunnantalon piha-alueelle, ihmiset ovat käyneet taiteilijan kanssa juttusilla: tekotapa on aiheuttanut kiinnostusta. Taiteilija toteaa käyneensä erittäin hyviä keskusteluja paikallisten kanssa.

– Mielenkiintoista on ollut se, että eri ikäiset ihmiset näkevät teoksessa aivan eri asioita. Ulkotilassa on muutenkin hauska tehdä juttuja, koska kohtaamisia tulee sekä ihmisten että luonnon kanssa, hän sanoo.

Elektronisesta musiikista näkyy jälkiä Helinin teoksissa, sillä taiteilija on aiemmin käyttänyt erilaisia ääniä vastaavalla tavalla; yhdistelemällä erilaisia osia toisiinsa. Taiteilijan kasvun myötä tulevaisuudessa saattaakin olla havaittavissa viitteitä entistä yhdistelevämpään taiteeseen. Teoksiin, joissa ääni kuuluu osana teoksia.

Keskustelu