Sanna Lappalainen löysi Vääksyn kanavan kupeesta parhaan paikan kesänäyttelylle

Sanna Lappalaisen traktorikuvat poikivat erikoisiakin tilaustöitä: ”Eräs asiakas pyysi tekemään Hiluxin. Piti ensin kysyä mikä se on”, Lappalainen puhuu lava-automallista. Aatu Raninen

Aatu Raninen

Tekstiilitaiteilija Sanna Lappalainen pitää tarkasti kirjaa vierailevien ihmisten määrästä päivystäessään lauantaina avautuneessa kesänäyttelyssä. Kanavan Kunkun piharakennuksen galleriatila tarjoaa juuri sopivat puitteet näyttelylle, joka on kahtena kesänä osoittautunut mainioksi ideaksi.

– Parhaaksi mikä on koskaan ollut! Ekana kesä olin yksin, ja esillä oli vanhempia töitä, silloin kävi 2 200 vierasta. Viime kesänä oltiin Tarja Lampisen kanssa, ja vieraita oli 2 400, Lappalainen muistaa.

Nyt näyttelyssä ovat mukana asikkalalaislähtöinen kuvataiteilija Anne Leppänen ja lahtelainen kuvanveistäjä Matti Vesanen.

– Galleriakin on varmaan paras, missä olen ollut, ei liian steriili. Tila on avara, toisiin ei törmää kulman takaa ja teokset on aseteltu väljästi, Lappalainen viittaa koronaetäisyyksistä huolehtimiseen.

Lappalainen on asunut nyt muutaman vuoden Asikkalassa, joka tuntuu sopivan taiteilijan vuosirytmiin.

– Talvella on äärettömän rauhallista, silloin rauhoitun tekemään tilaustöitä työhuoneessani. Kesällä taas on tosi kiva olla ihmisten parissa, joita kanavalla aina on.

Hän on luonut omaleimaisen tyylin ommelluilla kuvillaan, jotka äkkiseltään näyttävät aivan maalauksilta kaupunkinäkymistä, pelloilta tai rannoilta.

Mausteena tuotannossa on myös naivistisia kuvia, joissa puput ajelevat traktoreilla. Ne kirvoittavat tilaustöitä, erikoisiakin sellaisia.

– Viime kesänä yksi mies tuli katsomaan, että aijaa, teet traktoreita, voisitko tehdä Rätti-Sitikan? Yhtenä päivän hän sitten ajoi sen pihaan valokuvausta varten, ja niin minä sen tein.

– Minulta on tilattu prätkä, kaivinkone ja (Toyota) Hilux. Ne ovat vähän realistisempia, että mittasuhteet ja yksityiskohdat olisivat kunnossa.

Matti Vesanen esittelee yhdeksän uutta teosta, jotka jatkavat hänelle iskostunutta tyyliä. Veistosten ihmishahmot ovat eri tavoin rosoisia, rikkinäisiä tai murtuvia.

Pinnan alla -teoksessa Vesanen kokeili lasitetta, joka epäonnistui, mutta...

– Siitä tulikin aika jännän näköinen, ehkä jopa parempi. Sen voisi ajatella uponneen tuhanneksi vuodeksi mereen, ja tulleen nostetuksi sieltä, Vesanen visioi.

– Keramiikassa on aina yllätysmomentti.

Matti Vesanen (etualalla teos Pinnan alla) jatkaa säröisten veistosten parissa, kun taas Anne Leppäsen maalaukset ovat värikylläisiä ja luonnonläheisiä. Aatu Raninen

Anne Leppäsen maalaukset puolestaan ovat värikkäitä ja luonnonläheisiä. Tyyli on lapsenomaistakin, Ruusulaakso-teemassa voi nähdä jotain muumihenkistäkin maisemaa kukkuloineen.

– Luonnon muodot antavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia värien luomia vaikutelmia. Kasvillisuutta, viidakoita ja metsää, ne ovat olleet mukana koko taiteilijaurani ajan, Leppänen sanoo.

TAIDEkesä 2020-näyttely 23.8. asti Galleria Sanna Lappalaisessa (Kanavatie 17). Avoinna ti-pe kello 11–17, la-su 11–15, ma suljettu. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Matti Vesanen: Tummaan veteen (2020). Aatu Raninen

Keskustelu