Sienestäjä löysi rahakätkön Nastolassa

Kansallismuseon rahakammion intendentti Frida Ehrnstenin mukaan Nastolasta löydetyt rahat ajoittuvat pääosin 1700-luvun alkupuolelle. Lahden kaupunki

Seutu4

Viime viikon keskiviikkona Nastolassa asuva Arto Kojola löysi sienireissulla kotinsa läheisen Piiankallion luota hivenen muuta kuin etsimiään kantarelleja. Metsäkoneen rikkomasta maanpinnasta pilkisti kolikko ja kun Kojola tutki kohtaa tarkemmin, kolikkoja löytyi lisää sekä maanpinnalta että kaivamalla turpeen alta.

Lopulta kolikkoja löytyi lähes puolikas muovipussillinen. Seuraavana päivänä Arto palasi paikalle Lahden kaupunginmuseon arkeologi Esko Tikkalan kanssa. Alue tutkittiin tarkemmin läpi muun muassa metallinilmaisimella. Rahoja löytyi lisää vielä 23 kappaletta ja siten rahojen kokonaismääräksi saatiin 417 kappaletta, painossa mitaten yli kaksi kiloa.

Kansallismuseon rahakammion intendentti Frida Ehrnstenin mukaan rahat ajoittuvat pääosin 1700-luvun alkupuolelle – joukkoon mahtuu mukaan myös yksi vanhempi raha, vuonna 1676 lyöty 1/6 äyrin kolikko ja yksi uudempi, vuonna 1749 lyöty yhden äyrin kolikko. Suurin osa rahoista on äyrejä, joita on lyöty suuren pohjan sodan loppuvuosina käytettyjen hätärahojen päälle (joukossa myös neljä yhden taalerin hätärahaa).

Lisäksi yksi rahoista on Venäjällä lyöty denga. Mielenkiintoiseksi kätkön tekee se, että löydetyt rahat ovat pieniä vaihtorahoja ja poikkeavat siten tyypillisistä kätköistä löydetyistä, arvokkaammista rahoista. Lisäksi kyseessä on ensimmäinen 1700-luvun kätkölöytö Lahti-Nastolan alueelta.

Myös löytöpaikka herättää kysymyksiä. Arto Kojola poimi pääosan rahoista lähes yhdestä paikasta, noin 30x30 cm kokoiselta alueelta. Osa oli maan pinnalla, osa jopa 25 cm syvyydellä. Seuraavana päivänä löytyneet loput kolikot sijaitsivat löytöpaikasta noin metrin kokoisella alueella ja neljä rahaa noin 15 metrin säteellä siitä.

Esko Tikkalan mukaan on varsin luultavaa, että rahat ovat alkujaan olleet samassa paikassa tai ainakin lähellä toisiaan ja metsäkone on nostanut ne maan pinnalle, josta ne sitten pääosin löytyivätkin. Koska tutkimuksissa löytöpaikalta tai sen ympäristöstä ei löytynyt mitään muuta ja löytökonteksti on tuhoutunut sekä sekoittunut, on mahdotonta sanoa, olivatko rahat maahan joutuessaan esimerkiksi järjestelty jollakin tavoin vai olivatko kaikki yhdessä nipussa.

Tämä auttaisi ymmärtämään, miksi ja miten ne ylipäätänsä ovat maahan päätyneet tälle kallioiselle metsäalueelle, ja se saattaisi kertoa jotakin jopa niiden kätkijästä.

Kuka siis kätki nyt löytyneet rahat maahan ja milloin tarkalleen, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Rahoista voidaan kuitenkin todeta, että aikaisintaan rahat on kätketty vuonna 1749, jolloin uusin niistä on lyöty. 1700-luvun puolivälistä tunnetaan Suomesta lukuisia kuparirahakätköjä. Yksi syy tähän on se, että siihen aikaan kuparisen vaihtorahan metalliarvo oli korkeampi kuin seteleihin sidottu nimellisarvo.

Kuparirahaa siis hamstrattiin, vaikka samanaikaisesti oli kova pula metallirahasta. Tämä kätkö sisältää pelkästään pieniä vaihtorahoja, mikä saattaisi viitata tulotasoltaan hieman alhaisempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluneeseen kätkijään.

Ehrnstenin mukaan löydettyjen rahojen arvo hopearahassa oli tuolloin noin 4,5 taaleria eli kuparirahassa 13,5 taaleria (suhde 1:3). Päivätöinä rahat vastaisivat suunnilleen noin kahden viikon palkkaa. Niillä olisi esimerkiksi voinut ostaa yhden leiviskän voita, 430 kananmunaa, yli kymmenen kannua olutta tai sitten yhden kannun Reinin viiniä.

Keskustelu