Entinen himopyöräilijä Hannu Tuunanen innostui sauvakävelystä parisenkymmentä vuotta sitten, kun hän huomasi, että pyöräily alkoi käydä niskojen päälle, eivätkä kädetkään joutuneet kaksipyöräisen selässä kunnolla töihin. Niinpä pyöräily sai jäädä, mutta sauvat saavat kyytiä edelleen.
– Käyn sauvakävelemässä kolme kertaa viikosta, ja yksi lenkeistä on vähän pidempi noin kymmenen kilometriä ja pari tuntia, Tuunanen kertoo.
Hollolan Tiilijärvellä asuva Tuunanen nauttii erityisesti mäkisistä reitistä, joita hänen kotimaisemissaan riittää.
– Tiirismaan mastolle nousen mielelläni. Siinä saa sykkeen nousemaan, jos niin haluaa, Tuunanen toteaa.
Hän on kouluttautunut Suomen Ladun sauvakävelyohjaajaksi ja vetää myös Tiirismaan Ladun yhteislenkkejä.
Kokenut sauvakävelijä harmittelee sitä, että liian usein näkee sauvakävelijöitä, jotka ovat liikkeellä liian pitkien sauvojen kanssa. Silloin kävely menee sauvojen kuljettamiseksi kävelijän edessä, eikä ylävartalo saa harjoitusta, kuten tarkoitus olisi.
Oikeanlaisten sauvojen valinta on todella tärkeä asia.
Sauvakävelyohjaaja Hannu Tuunanen
– Oikeanlaisten sauvojen valinta on todella tärkeä asia. Ideanahan on nimenomaan sauvojen käyttö ja työntö. Jos sauva on liian pitkä, sitä ei saa työnnettyä vartalolinjan taakse. Oikeanmittaisella sauvalla käveltäessä tulee ylävartaloon kierto. Se taas auttaa esimerkiksi rintarangan toimivuuteen, Tuunanen opastaa.
Nyrkkisääntönä kävelysauvan pituuteen on oma pituus miinus 55 senttimetriä. Kuitenkin niin, että sauvan ollessa maassa käsi muodostaa korkeintaan 90 asteen kulman.
– Tärkeää on myös, että sauvan käsihihna on oikein ja ergonomisesti muotoiltu. Sauvan on pysyttävä kädessä ilman, että sitä puristaa. Säätövaraa on myös oltava, jotta hihnan läpi mahtuu kylmällä ilmalla myös hansikas.
Tuunasen mukaan sauvoissa on oltava myös kunnon piikit, jotta sauva ottaa kiinni myös jäätyneeseen maahan ja lumeen.
– Olennaista on myös, että sauvoissa on irrotettavat asfalttitassut. Kovalla alustalla ei voi mennä piikkien kanssa.
Sauvakävely on siitä todella mainio laji, että se voimistaa käsiä ja niskoja ja vähentää niskakipuja.
Hannu Tuunanen
Sauvakävelyn perustekniikka on yksinkertainen: katse eteenpäin, hartiat rennoiksi, pieni etunoja ja kävelemään.
Sauvakävelyharjoitukset kannattaa aloittaa roikottamalla sauvoja rennosti alhaalla suorilla käsillä ja hakemalla kävelyrytmiä. Kun rytmi löytyy, askeleeseen yhdistetään vastakkaisen käden sauvatyöntö taakse. Käsiä sauvojen hihnoihin tuetaan, sormet aukeavat kädensijoista ja ylävartalo kiertää käsiojennukseen mukaan. Käsi heilahtaa rennosti takaisin eteen niin, että sauva pysyy navan alapuolella.
– Eteenpäin astuttaessa tullaan kannalle ja takimmaisella jalalla tehdään päkiätyöntö eteenpäin.
Käsien liike on yhtä luonnollinen kuin reippaassa kävelyssä ilman sauvoja.
– Ylämäessä otetaan hieman suurempi etunoja mäen jyrkkyyden mukaan. Samalla jalka- ja käsityöskentely korostuu. Aloittelijan on helpointa harjoitella tekniikka loivaan ylämäkeen, Tuunanen vinkkaa.
Alamäkeen kävellessä nojataan puolestaan hieman taaksepäin. Vartalon painopiste siirretään normaalia alemmas ja lonkkaa ja polvia koukistetaan.
– Sauvoilla otetaan painoa vastaan, jolloin polville ja jaloille ei tule niin suurta rasitusta.
– Sauvakävely on siitä todella mainio laji, että se voimistaa käsiä ja niskoja ja vähentää niskakipuja. Lisäksi se on edullinen, turvallinen ja kohottaa kuntoa kokonaisvaltaisesti. Ja ennen kaikkea tämä on mainio laji painonhallintaan, Tuunanen luettelee.
Lisäksi lajia on mahdollista harrastaa haluamallaan tehoalueella, terveysliikuntana, kunnonkohottajana tai varsinaisena tehoharjoitteluna.
– Tämä todella sopii kaikelle kansalle, ja vielä niin, ettei tarvitse hakea mitään erityistä alustaa, vaan kotiovelta pääsee lähtemään kävelemään. Se on hieno homma.
– Sitten, kun lähdetään tuonne Messillään nousemaan Laasonpohjan rinnettä, niin voin luvata, että sykkeet kohoavat aika mukavasti, Tuunanen hymyilee.
Sauvat ovat mainio apu myös retkeilijälle ja vaeltajalle, jotka liikkuvat juurakkoisissa tai kivisissä maastoissa.
– Pari viikkoa sitten olimme porukalla Repoveden kansallispuistossa, jossa jyrkkiä mäkiä, kivikkoa ja juurakkoa riittää, ja huomasin, että ne, joilla ei ollut sauvoja mukana, olivat paikka paikoin pulassa. Tuunanen sanoo.
Hän itse ulkoiluttanut sauvojaan myös vähän eksoottisemmissa sauvakävelymaissa kuten Kuubassa ja Intiassa.
– Siellä ihmiset katsoivat aika kauhuissaan, että mitäs hommaa tuo on, Tuunanen nauraa.
Täällä kotimaassa Tuunanen on huomannut sauvakävelyn suosion alkaneen jälleen kasvaa muutaman vuoden suvantovaiheen jälkeen. Siitä kertoo sekin, että pitkästä aikaa järjestettävälle Tiirismaan Ladun yhteislenkille oli viime viikolla ilmoittautunut jo 17 reippailijaa.
Tuunasen vetämille yhteislenkeille ovat tervetulleita kaikki sauvakävelystä kiinnostuneet.
– Mukaan voi tulla, vaikkei olisi Tiirismaan Ladun jäsenkään. Yhteislenkillä tarinoin samalla vähän sauvojen valinnasta ja perustekniikasta.
Seuraavat yhteislenkit lähtevät Heinsuon urheilukeskuksen huoltorakennuksen luota tänään keskiviikkona 19. elokuuta kello 18 ja keskiviikkona 2. syyskuuta kello 18.
3
