Hollolan kirkolliset katot nielevät 5 000 litraa tervaa

Hollolan seurakunnan tähtäimessä on omavaraisuus tervan suhteen ja siksi talomuseolla tuoksui ja sauhusi viime lauantaina.

Tulppa on vielä kiinni, tervaa saadaan vasta tuntien päästä. Tuttu juttu evolaiselle Reino Halinille, joka osallistui tervanpolttoon ensi kerran 6-vuotiaana. ”Kahdeksattakymmenettä vuotta olen tervaa tehnyt.” Annika Suvivuo

Annika Suvivuo

Hollolan kirkolla vietettiin lauantaina 22.8. Sadonkorjuu- ja perinnepäivää, jota hiljensivät tällä kertaa sade sekä korona.

Muuan musta hiilivety-yhdiste saattoi tapahtumassa kuitenkin yhteen niin aikakaudet kuin ihmisetkin. Kello 16 nimittäin kamerat kohosivat ja päresoihdut tuikkasivat tulen uusimpaan tervahautaan. Vajaa puoli tuntia myöhemmin saatiin jo hyviä uutisia.

– Nyt alkaa hiillos näyttää siltä miltä pitääkin, huikkasi poltosta vastaava Kari Rauha kohotellen talikolla tervaksia peittävää kunttaa.

Palamista hillittiin kostealla kuntalla, sillä tervaa uutetaan irti hiljalleen eikä puuta syöviä ilmiliekkejä kaivata.

– Savu on valkoista ja sitä ei tule paljoa eli kaikki on hyvin, totesi Rauha tovin päästä ja muutama miehistä pääsi jo Esa Muhlin keittämälle porokeitolle.

Tervahautatestiä suoritettiin seurakunnan toimesta ja talkoolaisten voimin talomuseolla nyt toista kertaa.

– Kartutamme osaamista ja vertailemme kannoista saatavan tervan tuottoa viime polttoon, jossa oli mukana myös keloa, kertoo Hollolan seurakunnan kiinteistöpäällikkö Keijo Kokko.

Projektia ei pystyttäisi Kokon mukaan toteuttamaan ilman hollolalaista perinnepuurtajaa, Kari Rauhaa. Tällä kertaa tervahaudan rakenteeseen oli tehty muutos, Rauha kertoo.

– Toisin kuin viime vuonna aloitimme polton nyt sytytyskehältä tervahaudan ulkopuolelta, ettei tervaa palaisi hukkaan.

Vaikka oppia ja kokemusta onkin tervaporukalle jo kertynyt, Rauha pitää itseään edelleen kisällinä ei mestarina.

– Noviiseja tässä ollaan. Tervaperinteessä on monia erilaisia toimintatapoja, ja minultakin on jäänyt luvattoman paljon asioita kirjaamatta ylös.

Korvaamatonta oppia Hollolaan on saatu muun muassa Keski-Pohjanmaalta halsualaiselta Seppo Kalliokoskelta. Saman miehen neuvoja on käynyt kyselemässä myös Frank Erichsen, suositun Tanskalainen maajussi -tv-ohjelman isäntä.

Kahden vuoden kuluttua Hollolan talomuseolle kootaan halkaisijaltaan peräti 6-metrinen ”tervatehdas”, johon ladotaan aikaisempina vuosina kolottuja eli vähitellen pystyyn kuivatettuja pihkaisia mäntytervaksia.

Hollolan, Kuhmoisten ja Hämeenkosken läpikäytävän kirkolliset katot tarvitsevat Keijo Kokon mukaan lähivuosina 4 500–5 000 kiloa suojaavaa tervaa ja ainekset on tarkoitus hankkia seurakunnan harvennettavilta mäntyleimikoilta.

– Ensimmäinen iso tervahauta näyttää suuntaa siitä, minkä verran tervaa omista männyistä saadaan.

Sitä ennen on vielä paljon puita kolottavana, niinpä vapaaehtoisten määrä onkin ilahduttanut.

– Esimerkiksi keväällä tehdyissä koloamistalkoissa oli mukavasti väkeä. Kuhmoinen näyttää tässä esimerkkiä.

Tähänastiset Hollolan tervahaudat ovat sisältäneet myös ankaraa sovittelua vaativia tervaskantoja, mutta 2022 ladotaan lähinnä sieviä ja suoria tervaksia.

– Ilon kyyneleitä varmaan tirahtaa kun saadaan 40 mottia sellaista tavaraa latoa, naurahtaa Kari Rauha.

Keskustelu