Mies Nastolan kesänäyttelyn takana – Villähteeltä kotoisin oleva taiteilija Kaarlo Stauffer kokosi viimeisiä päiviä auki olevan Vastahankaan-näyttelyn

Kaarlo Staufferin taiteeseen on vaikuttanut voimakkaasti lapsuuden ja nuoruuden koti, Orrilan tila Villähteellä. Kesällä Stauffer palasi juurilleen ja nautti hetkistä perheen parissa Nastolassa. Kirsi Tonttila

Kirsi Tonttila

Nastolan Villähteeltä kotoisin oleva taiteilija ja taiteen maisteri Kaarlo Stauffer, 31, korostaa juuriaan taiteen polullaan. Stauffer on saanut jo näkyvää jalansijaa taiteen maailmassa, ja tiedossa on merkittäviä näyttelyitä tänä ja ensi vuonna. Hän on myös Suomen nuorin näyttelykuraattori, jonka käsialaa on Nastolan tämän kesän näyttely Vastahankaan.

Kaarlo Stauffer on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Orrilan tilalla, jossa isä Mikko edelleen viljelee tilaa ja äiti Maisa toimii kotitalousopettajana Lahdessa. Perheeseen kuuluu Kaarlon lisäksi kaksi vanhempaa sisarta.

Lapsuus oli tilalla onnellinen ja tasapainoinen ja pihapiiri mielikuvitusta ruokkiva.

– Sekä pihapiiri että koko miljöö ovat olleet kehitykselleni merkityksellisiä, toteaa Stauffer.

Vanhat puut, niityt ja Museoviraston suojelemat rakennukset kiehtoivat, ja pimeät, autiot ulkorakennukset saivat mielikuvituksen laukkaamaan, varsinkin talvella.

– Olen piirtänyt aina, mutta neuvolakäynnillä 4-vuotiaana sain paperia ja värikynät käteen enkä suostunut millään lopettamaan piirtämistä, Stauffer muistelee.

Taiteessa ei olla aina myötäkarvaan, vaan haetaan omia polkuja ja ratkaisuja.

Taiteilija Kaarlo Stauffer

Siitä alkoi intensiivinen piirtämisharrastus.

Lukion Stauffer kävi Nastopolissa, ja sinä aikana kypsyi ajatus suhtautumisesta taiteeseen vakavammin. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän meni Lahden kansanopiston kuvataidelinjalle, joka kesti kaksi vuotta.

Stauffer keskittyi öljyvärimaalaukseen ja on ollut sille uskollinen koko taiteilijauransa. Helsingin Kuvataideakatemiaan Stauffer pääsi 21-vuotiaana ja valmistui sieltä taiteen maisteriksi vuonna 2014.

– Vajaaseen kuuteen opiskeluvuoteen mahtui paljon eri vaiheita ja kokemuksia. Aluksi oli ulkopuolinen olo. Meitä oli kaiken ikäisiä ja ympäri Suomea. Koin olevani landelta sekaan heitetty. Parissa vuodessa löytyi oma olemisen tapa, Stauffer muistelee.

Hän keskittyi maalaamiseen. Opiskelu ei kuitenkaan ollut pelkkää monomaniaa, vaan siihen kuului pakollisia kursseja eri aineissa ja tekniikoissa.

– Tuli maalattua paljon ja rentouduin. Opiskeluaikana en ajatellut, että pitäisi ruveta puskemaan toista jalkaa taiteen maailmaan, vaan keskityin opiskeluun. Halusin olla vain oppilas.

Valmistumisen jälkeen Stauffer kertoi kitkutelleensa pari kuukautta ja menneensä sitten työnvälitystoimistoon.

– Koulussa pitäisi valmentaa meitä valmistuvia paremmin tulevaan elämään. Nyt pudottiin tyhjän päälle, Stauffer sanoo.

Vuoden jälkeen tuli ensimmäinen kunnon apuraha, joka takasi työskentelyn. Sen jälkeen Stauffer on saanut muun muassa Paulon säätiön- ja Suomen Kulttuurirahaston apurahat.

Seuraavana syksynä Staufferilla oli jo kolme näyttelyä, ja vuodelle 2015 näyttelyjä kertyi tiheään tahtiin. Vuodet 2015–2017 toivat niin monta näyttelyä, että oli pakko rauhoittua.

Tärkeimmiksi näyttelyikseen Stauffer nostaa vuoden 2013 maisteritutkinnon näyttelyn rinnalle Nuoret 2015 -näyttelyn ja Turun Titanik-gallerian näyttelyn. Staufferin teoksia ovat hankkineet yksityisten henkilöiden lisäksi muun muassa Lahden taidemuseo, Heinon säätiö, Turun taidemuseon ystävät ja Stockholm Läns Landsting.

Ensi syksynä Staufferilla on näyttely Helsinki Contemporaryssa ja vuoden 2021 lopussa Helsingin Forum Boxissa.

Kaarlo Staufferia pyydettiin viime kesänä Nastolassa hyvän vastaanoton saaneen Kuvakirja-näyttelyn jälkeen tämän kesän näyttelyn kuraattoriksi.

– Mietin näyttelyä jonkin aikaa, ja minulle kypsyi ajatus ”Vastahankaan”-näyttelystä. Sillä tarkoitan, että taiteessa ei olla aina myötäkarvaan, vaan haetaan omia polkuja ja ratkaisuja. Ei mennä sieltä, missä aita on matalin. Jo näyttelyn sijoittuminen vanhaan, tyhjenevään kunnantaloon tukee nimeä.

Pääasiassa hän kokosi kesänäyttelyn taiteilijat nuorista, nousevista kyvyistä, ja mukana on vielä opiskelevia ja juuri valmistuneita taiteilijoita, jotka edustavat erilaista nykymaalausta.

Nastola ja Villähde ovat Staufferille tärkeitä, mutta työhuone Helsingin Kalliossa pitää miehen Helsingissä.

– En usko, että pystyisin enää asumaan kokoaikaisesti ja työskentelemään lapsuuden maisemissa.

Stauffer on huolissaan tulevaisuudesta, jossa on paljon epävarmuutta. Korona­epidemia herätti huomaamaan yhteiskunnan haavoittuvuuden. Toisaalta karanteeniajassa oli paljon hyvääkin. On ollut aikaa rauhoittua.

Tulevaisuuden haaveena olisi päästä työskentelemään pidemmäksi aikaa ulkomaille. Tälle vuodelle Staufferilla on taiteen apuraha, mutta ensi vuosi on vielä auki. Tulevat näyttelyt rytmittävät kuitenkin työskentelyä ja sitovat aikaan ja paikkaan.

Vastahankaan-näyttely Nastolan vanhalla kunnantalolla vielä 30.8. asti. Avoinna kello 12–17.

Keskustelu