Vesijärvisäätiön vetämässä hankkeessa kaavaillaan Salajärven ja Ruuhijärven keskivedenkorkeuden kasvattamista

Salajärven ja Ruuhijärven vedenkorkeus vaihtelee paljon, eivätkä kaikki ole tyytyväisiä paikoitellen matalaan vedenkorkeuteen. Kuva on Salajärveltä. Petra Korkiakoski

Antti Hartikainen

– Suuri osa järvien vaikutuspiirissä olevista ihmisistä on kokenut vesienpintojen laskeneen niin alas, että esimerkiksi virkistyskäyttö kärsii siitä selkeästi, Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen avaa syytä hankkeen taustalla.

Vedenkorkeus vaihtelee toista metriä vuoden aikana, ja kuivina kausina vesiraja vetäytyy varsin etäälle laitureista ja venepaikoista.

– Pelkästään alimpia vedenkorkeuksia ei voida järkevästi nostaa, joten alimpia tasoja nostamalla nousee myös keskivedenkorkeus, selventää Lahden kaupungin vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi.

– Keskimääräinen vaihteluväli jäisi jatkossa todennäköisesti noin kolmeenkymmeneen senttimetriin, jos keskivedenkorkeus nousee muutamia kymmeniä senttimetrejä, Mäkinen jatkaa.

Keskivedenkorkeuden nostomääräksi on suunniteltu 30 cm. Keskivedenkorkeus määritetään vuoden jokaisen päivän vedenkorkeuden keskiarvosta.

Vesi laskee Ruuhijärvestä Immilänjoen kautta Sylvöjärveen. Vedenkorkeuden tasaaminen aiotaan toteuttaa veden virtaamista Immilänjokeen säätelevällä pohjakynnyksellä.

– Siinä pitää huomioida se, että Immilänjoelle ei aiheuteta kohtuutonta haittaa. Meidän käsityksemme mukaan näin ei pitäisi tapahtua, Mäkinen vakuuttelee.

Syksyllä 2018 alueen osakaskunnilta kysyttiin mielipidettä vedenkorkeuden nostamiseen. Kirkonkylän–Kumian ja Ruuhijärven osakaskunnat tukivat keskivedenkorkeuden nostamista 30 senttimetrillä. Immilän osakaskunta vastusti nostoajatusta.

– Eri ihmiset äänestivät asiasta henkilökohtaisilla periaatteillaan. Vastaus oli, että emme lähde hankkeeseen, Immilän osakaskunnan puheenjohtaja Eero Lehikoinen kertoo.

– Pelkona on se, että saattaisiko Immilänjoessa olla kuivempina kausina vedenvähyyttä. Suunnittelija pyrkii löytämään ratkaisun, jossa tämä ongelma minimoidaan, Mäkinen sanoo.

Suunnittelijan mukaan hankkeen vaikutukset Immilänjokeen olisivat pienet.

– Vaihtoehdossa, jossa Salajärven ja Ruuhijärven pintaa nostetaan keskimääräisesti 30 senttimetriä, Immilänjoen vedenpinta laskisi keskimääräisessä minimivirtaamatilanteessa noin viisi senttimetriä ja nousisi keskimääräisessä tulvatilanteessa 5–6 cm, vesistösuunnittelija Jami Aho tarkentaa.

Tulokset ovat hankkeen esiselvityksestä ja ne täsmentyvät varsinaisessa suunnittelussa.

– Immilänjokeen on mahdollista tehdä pohjakynnys tai -kynnyksiä, jotka palauttavat korkeudet nykyiselle tasolle minimivirtaamalla. Näitä ei mietitty esisuunnittelussa, Aho jatkaa.

– Sylvöjärvessä vedenpinta voisi muuttua noin kuusi senttimetriä suuntaansa. Salajärven ja Ruuhijärven vedenpintojen vaihteluvälin pienentäminen aiheuttaa varastotilavuuden supistumisen, jolloin tulvavirtaama pikkaisen kasvaa ja minimivirtaama pikkuisen pienentyy, suunnittelija summaa.

Syyskuussa julkaistaan Vesijärvisäätiön verkkosivuilla kysely, jolla haetaan näkemyksiä sopivasta vedenkorkeudesta.

– Olemme hakemassa sellaista ratkaisua, jolla Salajärven ja Ruuhijärven vaikutuspiirissä olevien ihmisten kokemusta järvistä voitaisiin parantaa. Vesijärvisäätiöllä ei ole tässä asiassa omaa tahtotilaa, vaan pyrimme tukemaan paikallisten oman toiveen toteutumista, Heikki Mäkinen sanoo.

Vedenkorkeus

Näin on tarkoitus edetä

– Suunnittelijan kanssa on sovittu, että lupa-asiakirjat lähtevät aluehallintovirastoon maaliskuussa 2021. Oletusaika aluehallintoviraston käsittelylle on noin vuosi. Sen jälkeen projektin eteneminen riippuu siitä, että valitetaanko siitä, vai meneekö se sellaisenaan läpi, Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen kertoo.

Mäkisen mukaan Vesijärvisäätiö maksaa yhdessä Hämeen ely-keskuksen kanssa suunnitteluun liittyvät kustannukset, noin 30 000 euroa.

– Kustannukset padon rakentamisesta ja mahdolliset korvaukset haitan kärsijöille kustantaa asian eteenpäinviemiseksi perustettava vesioikeudellinen yhteisö.

– Vesioikeudellinen yhteisö on myös se instanssi, joka lähettää suunnittelijan laatiman asiakirjan aluehallintovirastoon.

Vesioikeudellisessa yhteisössä on mukana nostohankkeen hyödynsaajat.

– Niitä on ymmärtääkseni joitakin satoja.

Vesioikeudellinen yhteisö kilpailuttaa aikanaan käytännön rakentamistoimet. He maksavat myös aluehallintovirastolta tulevan lupamaksun, joka Mäkisen on mukaan noin 10 000 euroa.

– Hankkeen kokonaiskustannusta en lähde tässä vaiheessa arvioimaan, Mäkinen sanoo.

Keskustelu