Entisestä lapsuudenkodista Orimattilassa muotoutui omannäköinen paratiisi

Helena Uusitalon sisustuksessa on aavistus ranskalaisen maalaistalon tunnelmaa, vaikka onkin aitoa heinämaalaista. Soili Kaivosoja

Soili Kaivosoja

Ihan ensimmäisenä katse kiinnittyy puhtaanvalkeisiin pellavalakanoihin ja pyyheliinoihin, joita silmä tavoittaa niin keittiönpöydältä, päiväpeitteistä kuin sängyille asetelluista tyynyistä. Osassa pellavaisia on kauniisti kirjailtuina Helena Uusitalon isoäidin nimikirjaimet.

– Tyttäreni sanoo aina, että sisustuksessani hallitsee rättiromantiikka, nauraa heinämaalainen Uusitalo.

– Välillä näihin vanhoihin lakanoihin tulee jo reikiäkin, mutta ompelen paikaksi palan uutta lakanaa, Uusitalo esittelee eri kerroksista ommeltuja liinoja, joista voi melkein aistia menneitä aikoja.

Aika pysähtyy Uusitalon remontoimassa talossa muutenkin. Vanhoja huonekaluja on riittänyt talon jokaiseen huoneeseen. Tuvassa on iso puinen astiakaappi ja sen vieressä keinutuoli. Ne ovat olleet siinä aina. Niin ainakin Uusitalo muistelee.

Viehättävä, pellon laidassa nököttävä talo on Helena Uusitalon isoisän Lauri Alvar Oijalan vuonna 1924 rakentama. Oijala kaivoi pellolta saven, poltti itse talon muuraamiseen käytetyt tiilet. Tiiliseinät on raapattu ja maalattu. Ulkomaalaus on uusittu vuonna 2011.

Kun talo jäi Uusitalolle vuonna 2007, oli se huonokuntoinen. Uusitalon veli oli asustellut yksin taloa ja remontit olivat jääneet tekemättä.

– Ihan ensimmäiseksi poistin laminaattioviset keittiökalusteet. Onneksi ulkovarastossa oli tallessa vanhat, puiset keittiökalusteet tilalle.

Retrotapetit jouduttiin repimään pieninä siivuina seiniltä. Alakerran seinät saivat uudet pintansa kipsilaastista, jonka alle uudistetut sähköjohdot saatiin sijoitettua piiloon katseilta.

Puiset lattiat saivat remontin yhteydessä uudet maalipinnat ja alakerran makuuhuoneesta taiottiin ylellinen spa-osasto poreammeineen ja saunoineen.

Osin kylmänä olleeseen yläkertaan remontoitiin neljä makuuhuonetta, aula, kylpyhuone sekä pikkuruinen kodinhoitohuone.

Remontin toteutti naapurissa asuva ammattimies, Uusitalon harteille jäi suunnittelu, ideointi ja remontissa tarvittavien tarvikkeiden nouto.

– Oikeastaan en ole ostanut tänne mitään muuta kuin sängyt ja kaksi sohvaa. Yli puolet tavaroistani ovat vanhempieni sekä isovanhempieni. Tuttavat ja sukulaiset ovat lahjoittaneet jonkun verran vanhoja huonekaluja ja astioita.

– Antiikkiliikkeeseen en voi edes jalallani astua, kun eihän tänne mahdu enää mitään. Omat taulunikin odottavat edelleen eteisessä sijoituspaikkaansa, Helena Uusitalo kertoo.

Viime kesänä toteutui Uusitalon pitkäaikainen haave, kun entisen maalaistalon pihapiirin kuivausriiheen rakentui kesähuone.

Pitkän pirttipöydän ääreen mahtuu helposti parikymmentä henkeä ja muuratun tulisijan päällä valmistuu tarjottavat isommallekin joukolle.

– Tänne on mukava kokoontua viettämään iltaa ystävien ja lasten sekä lastenlasten kanssa.

Keskustelu